4. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hepr. 12:4-7, 11-15)
Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: ”Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.”

Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! ”Kulkekaa suoria polkuja”, jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi.

Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 103:1-2, 13-14, 17-18a. – vrt. 17)

Kertosäe:
Herran armo on ikuinen niille, jotka pelkäävät häntä.

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Kertosäe

Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät häntä.
Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,
muistaa, että olemme maan tomua. Kertosäe

Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen niille, jotka pelkäävät häntä.
Polvesta polveen ulottuu hänen vanhurskautensa
kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 10:27)

Halleluja. Halleluja.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni, sanoo Herra,
ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 6:1-6)
Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ”Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.” Näin he torjuivat hänet.

Jeesus sanoi heille: ”Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.” Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.