9. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Tob. 3:1-11a, 16-17a)
Jumala kuuli molempien rukoukset, kun ne yhtä aikaa tulivat hänen kirkkautensa eteen.

Luemme Tobitin kirjasta.

Niinä päivinä murhe täytti mieleni, ja minä valitin ja itkin. Vaikerrukseni lomassa rukoilin näin: ”Herra, sinä olet oikeamielinen, kaikki sinun tekosi ovat oikeita, kaikki sinun tiesi ovat armon ja totuuden teitä. Sinä jaat oikeutta ikuisesti. Muista nyt minua, Herra, käännä katseesi minun puoleeni. Älä rankaise minua teoistani, joilla tieten tai tietämättäni olen tehnyt syntiä sinua vastaan, älä rankaise minua isieni teoista. Me teimme syntiä sinua vastaan emmekä piitanneet käskyistäsi. Silloin sinä jätit meidät toisten armoille, ja meitä ryöstettiin, vangittiin ja surmattiin. Sinä teit meistä pilkan ja häväistyksen kohteen, varoittavan esimerkin niille vieraille kansoille, joiden sekaan meidät hajotit. Monin tavoin olet jo rangaissut minua omista ja isieni synneistä, ja sinun tuomiosi ovat oikeat. Me emme ole seuranneet sinun käskyjäsi, emme totuuden tietä, kun olemme vaeltaneet katseesi alla. Tee minulle nyt niin kuin tahdot, käske ottaa ruumiistani elämän henkäys, niin että pääsen pois maan päältä ja palaan jälleen maan tomuun. Parempi minun on kuolla kuin elää, sillä olen joutunut kuulemaan, miten minusta juorutaan ja valehdellaan. Elämäni on yhtä murhetta! Herra, käske vapauttaa minut tästä kurjuudesta, päästä minut ikuiseen kotiin. Herra, älä käännä kasvojasi minusta pois! Parempi minun on kuolla kuin elää tässä kurjuudessa ja yrittää sulkea korvani loukkauksilta.”

Samana päivänä sattui niin, että Saara, Raguelin tytär, joka asui Meedian Ekbatanassa, joutui hänkin kuuntelemaan isänsä palvelustyttöjen solvauksia. Hänet oli näet annettu vaimoksi jo seitsemälle miehelle, ja paha henki Asmodaios oli joka kerta tappanut miehen, ennen kuin tämä oli ollut Saaran kanssa sillä tavoin kuin mies on naisen kanssa. Eräs palvelustyttö sanoi hänelle: ”Itse sinä miehesi tapoit! Sinut on naitettu jo seitsemälle miehelle, mutta yksikään heistä ei ole ehtinyt antaa sinulle nimeään. Miksi purat meihin pettymystäsi siitä, että miehesi ovat kuolleet? Menisit sinne missä hekin ovat! Silloin meidän ei tarvitsisi koskaan nähdä poikaasi eikä tytärtäsi.”

Saara tuli tytön sanoista murheelliseksi ja purskahti itkuun. Hän päätti hirttäytyä ja nousi sitä varten isänsä talon kattohuoneeseen, mutta harkitessaan vielä asiaa hän ajatteli: ”Ikinä ei saa käydä niin, että isääni pilkataan ja hänelle sanotaan: ’Sinulla oli yksi ainoa, rakas tytär, ja hänkin meni kärsimystensä takia hirteen.’ Jos sen teen, murran vanhan isäni sydämen ja syöksen hänet tuonelaan. Parempi on, etten hirttäydy vaan pyydän Herralta, että saisin kuolla. Pääsisin pois kuulemasta pilkkaa.” Saara meni ikkunan ääreen, kohotti kätensä ja rukoili näin: ”Ylistetty olet sinä, armollinen Jumala! Olkoon sinun nimesi ylistetty ajasta aikaan.”

Jumala kuuli molempien rukoukset, kun ne yhtä aikaa tulivat hänen kirkkautensa eteen, ja Rafael lähetettiin parantamaan heidät. Hänen oli määrä poistaa Tobitin silmistä valkoiset täplät, jotta tämä jälleen näkisi Jumalan valon, ja hänen tuli johdattaa Saara, Raguelin tytär, Tobitin pojan Tobian vaimoksi ja vapauttaa hänet pahasta hengestä Asmodaioksesta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 25:2-3, 4-5ab, 6+7bc, 8-9. – 1)

Kertosäe:
Sinun puoleesi, Herra,
minä kohotan sieluni.

Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Enhän luota turhaan,
ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään. Kertosäe

Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Kertosäe

Herra, muista laupeuttasi ja armoasi,
sillä ne ovat ikuisia.
Muista minua armosi mukaan,
hyvyytesi tähden, Herra. Kertosäe

Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo syntisille tien.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 11:25a, 26)

Halleluja. Halleluja.
Minä olen ylösnousemus ja elämä, sanoo Herra.
Joka uskoo minuun, ei ikinä kuole.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 12:18-27)
Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos jonkun veli kuolee ja jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, tämän miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli jättämättä jälkeläisiä. Silloin toinen otti lesken, mutta hänkin kuoli jälkeläisiä jättämättä. Samoin kävi kolmannen ja kaikkien seitsemän: heiltä ei jäänyt jälkeläisiä. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. Kun he ylösnousemuksen päivänä nousevat kuolleista, kenen vaimo hän silloin on? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimo.”

Jeesus vastasi heille: ”Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä – ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.’ Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.