9. VIIKON LAUANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Tob. 12:1, 5-15, 20)
Kiittäkää te Herraa. Minä nousen Jumalan luo.
Luemme Tobitin kirjasta.
Niinä päivinä Tobit kutsui poikansa Tobian luokseen ja sanoi: ”Pidäthän huolta siitä, että matkakumppanillesi maksetaan hänelle kuuluva palkka ja vielä enemmänkin.” Silloin Tobia kutsui Rafaelin ja sanoi: ”Saat palkaksesi puolet kaikesta, minkä mukanasi toit. Jatka rauhassa matkaasi.”
Mutta Rafael veti heidät muista erilleen ja sanoi: ”Kiittäkää Jumalaa, ylistäkää häntä kaikkien edessä siitä, minkä hän on hyväksenne tehnyt, kiittäkää ja ylistäkää hänen nimeään! Kuuluttakaa kaikille Jumalan mainetekoja, antakaa epäröimättä kaikesta kunnia hänelle. Kuninkaan salaisuuksia ei pidä paljastaa, mutta Jumalan teot tulee tuoda kiittäen julki. Tehkää hyvää, niin paha ei yllä teihin. Hyvä on rukous yhdessä paaston kanssa ja almut yhdessä oikeamielisyyden kanssa. Parempi on vähän oikeamielisyydellä kuin paljon vääryydellä. Parempi antaa almuja kuin koota kultaa. Almu pelastaa kuolemalta ja puhdistaa kaikista synneistä. Ne, jotka antavat almuja, elävät hyvän ja täyden elämän, mutta ne, jotka tekevät syntiä ja vääryyttä, ovat itsensä vihollisia.
Minä kerron nyt teille koko totuuden mitään salaamatta. Äskenhän jo sanoin, että kuninkaan salaisuuksia ei pidä paljastaa mutta Jumalan teot tulee tuoda kiittäen julki. Kun sinä ja Saara rukoilitte, minä vein teidän rukouksenne Herran kirkkauden eteen, ja samoin tein silloin, kun sinä, Tobit, hautasit kuolleita. Kun sinä epäröimättä nousit pitopöydästä ja lähdit hautaamaan vainajaa, minut oli lähetetty panemaan sinut koetteelle, mutta samalla Jumala lähetti minut parantamaan sinut ja miniäsi Saaran.
Minä olen Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat Herran lähellä ja joiden on lupa tulla hänen kirkkautensa eteen. Kiittäkää te Herraa täällä maan päällä, antakaa kaikesta kunnia Jumalalle. Minä nousen hänen luokseen, joka minut lähetti. Kirjoittakaa muistiin kaikki tämä, mitä teille on tapahtunut.” Rafael nousi taivaalle.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Tob. 13:1-2, 6ab, 6cd, 6ef. – 1a)
[Nov. Tob. 13:2, 6, 7, 8. – 2a]
Kertosäe:
Kiitetty olkoon ikiaikojen Jumala.
Kiitetty olkoon ikiaikojen Jumala,
kiitetty hänen valtakuntansa!
Hän rankaisee ja armahtaa,
hän syöksee alimpaan tuonelaan ja nostaa ikisyvyyksistä.
Mikään ei voi paeta hänen kättään. Kertosäe
Kun te koko sydämestänne taas käännytte hänen puoleensa
ja koko sielustanne noudatatte totuutta,
hän kääntyy teidän puoleenne
eikä enää kätke teiltä kasvojaan. Kertosäe
Katsokaa, mitä Jumala on teille tehnyt,
ja ylistäkää häntä suureen ääneen,
kiittäkää Herraa ja hänen oikeamielisyyttään,
kohottakaa ylistys ikiaikojen kuninkaalle! Kertosäe
Tässä maassa, johon minut vankina tuotiin, minä kiitän häntä,
minä kerron syntiselle kansalle, kuinka suuri ja väkevä hän on.
Kääntykää, syntiset! Tehkää hänen edessään oikeita tekoja –
kenties hän mieltyy teihin ja armahtaa teidät. Kertosäe
Halleluja
(Matt. 5:3)
Halleluja. Halleluja.
Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 12:38-44)
Tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opettaessaan kansanjoukolle: ”Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.”
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.