29. JOULUKUUTA, JOULUOKTAAVIN VIIDES PÄIVÄ

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Joh. 2:3-11)
Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa.

Luemme apostoli Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.

Rakkaani, siitä me tiedämme tuntevamme Jeesuksen, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänessä. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös vaeltaa samalla tavoin kuin hän vaelsi.

Rakkaat ystävät! Käsky, jonka teille kirjoitan, ei ole uusi. Se on se vanha käsky, joka teillä on ollut alusta alkaen, se sana, jonka te olette kuulleet. Ja kuitenkin käsky, jonka teille kirjoitan, on uusi: se on totta hänessä ja teissä, sillä pimeys hälvenee ja tosi valo loistaa jo. Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 96:1-2a, 2b-3, 5b-6. – 11a)

Kertosäe:
Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa!

Laulakaa Herralle uusi laulu! Laula Herralle, maa,
laulakaa Herralle, maan asukkaat!
Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertosäe

Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa,
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille. Kertosäe

Herra on taivaitten luoja.
Hänen on loisto ja hänen on kunnia,
hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus. Kertosäe

Halleluja
(Luuk. 2:32)

Halleluja. Halleluja.
Tämä on valo, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkaus, joka loistaa kansallesi Israelille.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 2:22-35)
Valo, joka koittaa pakanakansoille.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, Jeesuksen vanhemmat menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli vanhurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.