PAASTONAJAN 4. VIIKON PERJANTAI

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE

(Viis. 2:1a, 12-22)

Tuomitaan hänet häpeälliseen kuolemaan.

Luemme Viisauden kirjasta.

Jumalattomat järkeilevät kieroutuneella tavallaan: ”Asetutaan väijyksiin, vaanitaan vanhurskasta! Hän on niin rasittava. Hän vastustaa tekojamme, syyttää meitä lain rikkomisesta ja väittää, että emme piittaa kasvatuksesta, jonka olemme saaneet. Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja nimittää itseään Herran lapseksi. Hänestä on tullut elävä syytös meitä vastaan, ajattelumme ei hänelle kelpaa. Jo hänen näkemisensä masentaa. Ei hän elä toisten tapaan, hän kulkee outoja polkujaan. Me olemme hänelle kuin väärää rahaa, hän karttaa meidän elämäntapaamme kuin saastaa. ’Autuas on vanhurskaiden loppu’, hän sanoo, ja vielä hän kerskuu sillä, että hänen isänsä on Jumala! Katsotaanpa, puhuuko hän totta, otetaan selville, millaisen lopun hän saa. Jos tuo vanhurskas on Jumalan poika, tottahan Jumala pitää hänestä huolen ja pelastaa hänet vastustajien käsistä. Koetellaan häntä, solvataan ja piestään, niin saamme tietää, kuinka tyyni hän on, ja näemme, mitä kaikkea hän sietää.  Tuomitaan hänet häpeälliseen kuolemaan! Hänelle kyllä tulee ylhäältä apu – itse hän on sanonut niin.”

Näin he ajattelevat, mutta erehtyvät, sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät. Eivät he tunne Jumalan salaisuuksia, eivät pane toivoaan hurskauden palkkaan, ei heille merkitse mitään kunnia, jonka puhdassieluiset saavat osakseen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi

(Ps. 34:17-18, 19-20, 21+23. – 19a)

Kertosäe:

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän.

Herra kääntyy pahantekijöitä vastaan,

heidän muistonsakin hän hävittää maan päältä.

Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee

ja pelastaa heidät kaikesta hädästä. Kertosäe

 

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,

hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta,

mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa. Kertosäe

 

Herra varjelee häntä,

ei yksikään hänen luunsa murru.

Herra lunastaa palvelijoidensa sielut.

Niitä, jotka turvaavat häneen, ei kohtaa tuomio. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia

(Matt. 4:4b)

Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.

Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, 

vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.

EVANKELIUMI

(Joh. 7:1-2, 10, 25-30)

Heidän teki mieli pidättää hänet, mutta hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus kiersi eri puolilla Galileaa. Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet. Juutalaisten lehtimajanjuhla oli lähellä. Kun veljet olivat lähteneet juhlille, myös Jeesus lähti sinne, ei ihmisten tieten vaan salaa.

Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: ”Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Kristus? Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Kristus ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee.”

Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt – minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt.” Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.