PAASTONAJAN 5. VIIKON PERJANTAI

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE

(Jer. 20:10-13)

Herra on kanssani kuin väkevä sankari.

Luemme profeetta Jeremian kirjasta.

Kuulen monien kuiskivan: ”Näettekö, kauhua kaikkialla!” ”Antakaa ilmi!” ”Annetaan hänet ilmi!” Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni: ”Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan! Silloin hän on vallassamme, ja totisesti me kostamme!”

Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen, sinä koettelet sydämen ja ajatukset – kunpa näkisin, että kostat heille! Sinun haltuusi olen uskonut asiani. Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa! Hän pelastaa avuttoman pahantekijöiden käsistä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi

(Ps. 18:2-3a, 3bc-4, 5-6, 7. – vrt. 7)

Kertosäe:

Minä huusin hädässäni Herraa,

ja hän kuuli minua.

Minä rakastan sinua, Herra,

sinä olet minun voimani,

Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani. Kertosäe

 

Jumalani, olet kallio, jonka turviin pakenen, 

minun kilpeni, autuuteni sarvi ja suojani.

Kun kutsun Herraa, ylistettyä, 

saan avun vihollisiani vastaan. Kertosäe

 

Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni,

tuhon pyörteet minua kauhistivat. 

Tuonelan paulat kietoivat minut,

näin edessäni kuoleman ansat. Kertosäe

 

Silloin minä huusin hädässäni Herraa, 

kutsuin avuksi Jumalaani. 

Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, 

ja hän kuuli minun huutoni. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia

(vrt. Joh. 6:63c, 68c)

Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.

Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.

Sinun sanasi, Herra, ovat henki ja elämä.

Sinulla on ikuisen elämän sanat.

Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.

EVANKELIUMI

(Joh. 10:31-42)

Juutalaiset yrittivät ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan juutalaiset alkoivat kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen. Jeesus sanoi heille: ”Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?” Juutalaiset vastasivat: ”Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen.”

Jeesus vastasi: ”Eikö teidän laissanne sanota: ’Minä sanoin: te olette jumalia.’? Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä.”

Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa, ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: ”Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta.” Monet uskoivat siellä Jeesukseen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.