19.3. PYHÄ JOOSEF, NEITSYT MARIAN PUOLISO, JUHLAPYHÄ
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Sam. 7:4-5a, 12-14a, 16)
Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen (Luuk. 1:32).
Luemme Toisesta Samuelin kirjasta.
Niinä päivinä Natanille tuli tämä Herran sana: ”Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: ’Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi luona, minä asetan hallitsemaan sinusta polveutuvan jälkeläisesi ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa. Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.’”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 89:2-3, 4-5, 27+29. – 37)
Kertosäe:
Hänen sukunsa pysyy iäti.
Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa.
Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen:
sinun armosi kestää iäti,
sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas. Kertosäe
”Minä, Herra, olen tehnyt liiton valittuni kanssa,
olen vannonut palvelijalleni Daavidille:
’Minä annan sinun sukusi jatkua iäti,
sinun valtaistuimesi kestää polvesta polveen!’ Kertosäe
Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni,
olet Jumalani, turvakallioni.’
Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta.” Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Room. 4:13, 16-18, 22)
Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja uskoi.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.
Veljet, lupausta, että Abraham perisi maailman, ei annettu hänelle ja hänen jälkeläisilleen lain perusteella vaan uskon vanhurskauden kautta. Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Säe ennen evankeliumia
(pääsiäisaikana Halleluja)
(Ps. 84:5)
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
(pääsiäisaikana: Halleluja. Halleluja.)
Miten onnellisia ovatkaan ne,
jotka saavat asua sinun huoneessasi, Herra!
He ylistävät sinua alati.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. (Halleluja.)
EVANKELIUMI
(Matt. 1:16, 18-21, 24a)
Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi.
Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli vanhurskas mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai:
EVANKELIUMI
(Luuk. 2:41-51a)
Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti. Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.