3.7. PYHÄ APOSTOLI TUOMAS, JUHLA

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ef. 2:19-22)
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.

Veljet, te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 117:1, 2. – Mark. 16:15)

Kertosäe:
Menkää kaikkialle maailmaan
ja julistakaa evankeliumia.

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat! Kertosäe

Rajaton on hänen rakkautensa,
iäti hän on meille uskollinen. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 20:29)

Halleluja. Halleluja.
Sinä uskot, Tuomas, koska sait nähdä minut.
Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Joh. 20:24-29)
Minun Herrani ja Jumalani!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.