COMMUNE
KIRKON VIHKIMISEN VUOSIPÄIVÄ
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE VANHASTA TESTAMENTISTA
1. (1. Kun. 8:22-23, 27-30)
Pidä silmissäsi tämä temppeli.
Luemme Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä Salomo seisoi Herran alttarin äärellä koko Israelin seurakunnan edessä. Hän kohotti kätensä taivasta kohti ja sanoi: ”Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka koko sydämestään vaeltavat edessäsi.
Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat – miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut! Herra, minun Jumalani! Käänny kuitenkin palvelijasi puoleen ja kuule nöyrä pyyntöni, kun nyt hartaasti rukoilen sinun edessäsi. Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyynnöt, kun me käännymme tätä paikkaa kohti ja rukoilemme sinua. Kuule ne asuinsijaasi taivaaseen, kuule ja anna anteeksi!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
2. (2. Aikak. 5:6-10, 5:13-6:2)
Minä olen rakentanut sinulle asumuksen ikuisiksi ajoiksi.
Luemme Toisesta aikakirjasta.
Niinä päivinä kuningas Salomo uhrasi arkun edessä, ja hänen ympärillään oli koolla koko Israelin seurakunta. Kuningas ja kansa uhrasivat lampaita, vuohia ja nautakarjaa, eikä uhrieläinten määrää voinut lukea, ei laskea. Papit veivät Herran liitonarkun paikalleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. Kerubien siivet olivat levällään sen paikan päällä, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkun ja sen kantotangot. Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät näkyivät sisäkammion edessä olevaan temppelisalin osaan, eivät kuitenkaan kauemmaksi. Arkku on siellä vielä tänäkin päivänä. Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Horebin luona, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän ollessaan matkalla pois Egyptistä.
Pappien astuessa ulos temppelistä soittajat ja laulajat virittivät yhteen ääneen kiitoslaulun Herralle. Torvet, symbaalit ja muut soittimet alkoivat soida, ja laulajat puhkesivat ylistämään Herraa: ”Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.” Silloin Herran temppelin täytti pilvi. Papit eivät pilven vuoksi voineet jatkaa palvelustaan, sillä Herran kirkkaus täytti temppelin. Salomo lausui silloin: ”Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan. Minä olen rakentanut sinulle asumuksen ikuisiksi ajoiksi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
3. (Jes. 56:1, 6-7)
Minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Näin sanoo Herra: ”Noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus, sillä pelastus on lähellä, se tulee, kohta minä tuon julki vanhurskauteni. Myös muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herran palvelijoiden joukkoon, jotka rakastavat hänen nimeään ja kunnioittavat häntä, kaikki jotka varovat loukkaamasta sapatin pyhyyttä ja pysyvät minun liitossani, he kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
4. (Hes. 43:1-2, 4-7a)
Herran kirkkaus täytti temppelin.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Mies vei minut sitten portille, sille portille, joka aukeaa itään. Ja minä näin: Idästä saapui Israelin Jumalan kirkkaus. Sen ääni oli kuin suurten vesien pauhu, ja Herran kirkkaus sai maan hohtamaan. Herran kirkkaus meni temppeliin portista, joka on itää kohti. Henki nosti minut maasta ja vei minut sisempään esipihaan, ja minä näin, että Herran kirkkaus täytti temppelin. Joku puhutteli minua, ja minä kuulin sen äänen tulevan temppelistä – mies seisoi yhä minun vieressäni. Ääni sanoi minulle: ”Ihminen, tämä on minun valtaistuimeni sija ja koroke minun jalkojeni alla. Täällä minä olen asuva Israelin kansan keskellä ikuisesti.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
5. (Hes. 47:1-2, 8-9, 12)
Minä näin veden virtaavan temppelistä, ja kaikki,
joihin tämä vesi ulottui, pelastuivat (vrt. antifoni ”Vidi aquam”).
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Niinä päivinä mies vei minut temppelin ovelle, ja minä näin, että perustuksen alta kumpusi vettä itään päin – julkisivuhan oli itään – ja vesi juoksi temppelin oikean puolen alta, alttarin eteläpuolitse. Mies vei minut sitten pohjoisportin kautta ulos ja edelleen ulkomuurin kulman ympäri portille, joka on itään päin, ja minä näin, että vesi virtasi oikealta puolelta.
Mies sanoi minulle: ”Nämä vedet virtaavat maan itäosiin ja juoksevat siellä alas Jordanin laaksoon ja edelleen Itäiseenmereen, jonka suolaisen veden ne muuttavat makeaksi. Ja missä ikinä nämä vedet virtaavat, siellä kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään. Myös kaloja on suuret määrät, sillä kaikkialla, minne tulee, tämä virta muuttaa veden makeaksi. Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään. Pitkin virran molempia rantoja kasvaa kaikenlaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lehdet lakastu eivätkä hedelmät lopu: joka kuukausi ne antavat uuden sadon, sillä niitä ruokkii virta, joka saa alkunsa pyhästä paikasta. Niiden hedelmiä käytetään ruoaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE UUDESTA TESTAMENTISTA PÄÄSIÄISAIKANA
1. (Ap.t. 7:44-50)
Korkein ei asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä Stefanos sanoi kansalle, vanhimmille ja lainopettajille: ”Meidän isillämme oli autiomaassa todistuksen teltta. Mooses oli sen tehnyt, sen käskystä, joka hänelle puhui, näkemänsä mallin mukaan. Sen teltan meidän isämme saivat perinnöksi, ja he toivat sen mukanaan vallatessaan Joosuan johdolla tämän maan kansoilta, jotka Jumala karkotti heidän tieltään. Näin oli Daavidin aikaan saakka. Jumala mieltyi Daavidiin, ja niin Daavid pyysi, että saisi etsiä asuinpaikan Jaakobin suvun Jumalalle. Mutta Salomo rakensi hänelle asuttavaksi talon! Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa. Profeettahan sanoo: ’Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni koroke. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, mikä olisi minun asuinsijani? Olenhan omin käsin tehnyt tämän kaiken!’”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
2. (Ilm. 21:1-5a)
Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!
Luemme Ilmestyskirjasta.
Minä, Johannes, näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
3. (Ilm. 21:9b-14)
Minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.
Luemme Ilmestyskirjasta.
Yksi seitsemästä enkelistä puhui minulle. Hän sanoi: ”Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Enkeli vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
VUOROPSALMIT
1. (1. Aikak. 29:10, 11, 12. – 13b)
Kertosäe:
Herra, me ylistämme nimesi kunniaa.
Ylistetty olet sinä, Herra,
isämme Israelin Jumala,
aina ja ikuisesti! Kertosäe
Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta,
sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä.
Sinun on kuninkuus,
sinä olet kaikkea muuta korkeammalla. Kertosäe
Sinulta tulevat rikkaus ja kunnia.
Kaikkea sinä hallitset.
Sinun kädessäsi on kaikki voima ja valta,
sinun vallassasi on tehdä suureksi ja väkeväksi kenet tahdot. Kertosäe
2. (Ps. 46:2-3, 5-6, 8-9. – vrt. 5)
Kertosäe:
Virta ilahduttaa Jumalan kaupunkia, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. Kertosäe
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee. Kertosäe
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.
Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja,
hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla. Kertosäe
3. (Ps. 84:3, 4, 5+10, 11.)
Kertosäe:
Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! (– 2)
Tai:
Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! (– Ilm. 21:3b)
Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta,
kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille.
Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,
kun tulen elävän Jumalan eteen. Kertosäe
Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan,
jossa se kasvattaa poikasensa. Kertosäe
Miten onnellisia ovatkaan ne,
jotka saavat asua sinun huoneessasi!
He ylistävät sinua alati.
Jumala, meidän kilpemme,
katso voideltusi puoleen! Kertosäe
Parempi on päivä sinun esipihoissasi
kuin tuhat päivää muualla.
Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella
kuin asun jumalattomien katon alla. Kertosäe
4. (Ps. 95:1-2, 3-5, 6-7. – vrt. 2a)
Kertosäe:
Tulkaamme kiittäen Herran kasvojen eteen.
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto,
hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää,
virittäkää hänelle riemuvirsi! Kertosäe
Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.
Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet,
hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.
Hänen on meri, hän on sen luonut,
hänen on maa, hänen kätensä sen teki. Kertosäe
Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme
ja me hänen laitumensa lampaat,
joita hänen kätensä kaitsee. Kertosäe
5. (Ps. 122:1-2, 3-4, 8-9. – vrt. 1)
Kertosäe:
Me lähdemme iloiten Herran huoneeseen.
Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan:
Me lähdemme Herran huoneeseen!
Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. Kertosäe
Jerusalem, olet kaupunkimme,
tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot.
Täällä, niin kuin on säädetty,
Israel kiittää Herran nimeä. Kertosäe
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa.
Herran, Jumalamme, huoneen tähden
rukoilen sinulle menestystä. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE UUDESTA TESTAMENTISTA
1. (1. Kor. 3:9c-11, 16-17)
Te olette Jumalan temppeli.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, te olette Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
2. (Ef. 2:19-22)
Koko rakennus kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.
Veljet, te ette enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
3. (Hepr. 12:18-19, 22-24)
Te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin luo.
Luemme Kirjeestä heprealaisille.
Veljet, ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli, ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat kirjoitettuina taivaissa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
4. (1. Piet. 2:4-9)
Rakentukaa elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi.
Luemme apostoli Pietarin ensimmäisestä kirjeestä.
Rakkaani, tulkaa Herran luokse, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen kautta. Sanotaanhan Raamatussa: ”Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”
Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan”. Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin.
Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
HALLELUJA JA SÄE ENNEN EVANKELIUMIA
1. (2. Aikak. 7:16)
Minä olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, sanoo Herra,
ja tehnyt siitä nimelleni ikuisen asuinsijan.
2. (Jes. 66:1)
Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla, sanoo Herra.
Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan?
3. (Hes. 37:27)
Minun asuinsijani on heidän luonaan, sanoo Herra:
minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani.
4. (vrt. Matt. 7:8)
Minun talossani jokainen pyytävä saa, sanoo Herra,
ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.
5. (Matt. 16:18)
Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.
Sitä eivät tuonelan portit voita.
EVANKELIUMI
1. (Matt. 16:13-19)
Sinä olet Pietari, ja minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
2. (Luuk. 19:1-10)
Tänään on pelastus tullut tämän huoneen osaksi.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
3. (Joh. 2:13-22)
Jeesus tarkoitti temppelillä omaa ruumistaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia. Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ”Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!” Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: ”Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut.”
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Millä tunnusteolla todistat meille oikeutesi?” Jeesus vastasi: ”Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä.” Silloin juutalaiset sanoivat: ”Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan.
Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
4. (Joh. 4:19-24)
Kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan samarialainen nainen sanoi Jeesukselle: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.