KIRKKOVUODEN 10. SUNNUNTAI – VUOSI A

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hoos. 6:3-6)
Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja.

Luemme profeetta Hoosean kirjasta.

Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.

”Mitä minun pitäisi tehdä sinulle, Efraim, mitä sinulle, Juuda? Teidän rakkautenne on kuin aamupilvi, kuin kaste, joka kohta haihtuu. Siksi olen lähettänyt profeettani lyömään teitä, olen lähettänyt sanani, sanan, joka surmaa. Minun oikeuteni on kirkas kuin valo. Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 50:1+8, 12-13, 14-15. – 23b)

Kertosäe:
Joka pysyy oikealla tiellä,
saa nähdä, kuinka Jumala pelastaa.

Jumala, Herra Jumala, on puhunut
ja kutsunut koolle koko maanpiirin,
idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.
”En nuhtele sinua uhriesi tähden,
sillä polttouhrisi ovat aina edessäni. Kertosäe

Jos minun olisi nälkä, en sanoisi sitä sinulle,
sillä minun on koko maanpiiri, kaikki mitä on.
Söisinkö härkien lihaa,
joisinko vuohien verta? Kertosäe

Anna Jumalalle uhriksi kiitos,
täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(Room. 4:18-25)
Hän sai voimaa uskostaan ja antoi kunnian Jumalalle.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.

Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja
(Luuk. 4:18)

Halleluja. Halleluja.
Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Matt. 9:9-13)
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan, kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Laupeutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.