TOINEN JOULUN JÄLKEINEN SUNNUNTAI

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Sir. 24:1-2, 8-12)
Jumalan viisaus asuu valitun kansan keskellä.

Luemme Sirakin kirjasta.

Viisaus ylistää itseään, puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä. Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen: ”Minä sain kaiken luojalta käskyn, hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan. Hän sanoi: ’Asetu Jaakobin heimon pariin, Israel olkoon sinun perintöosasi.’ Jo ennen aikojen alkua hän loi minut, enkä minä katoa aikojen mentyä. Minä palvelin hänen edessään pyhäkköteltassa ja sain pysyvän sijan Siionista. Rakkaasta kaupungistaan hän antoi rauhaisan asunnon, Jerusalemissa on minun valtani keskus. Minä juurruin kunniakkaaseen kansaani, sain perintöosakseni Herran oman maan.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 147:12-13, 14-15, 19-20. – Joh. 1:14)

Kertosäe:
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

Tai:
Halleluja.

Kiitä Herraa, Jerusalem!
Ylistä Jumalaasi, Siion!
Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat,
hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi. Kertosäe

Hän tuo rajoillesi rauhan
ja antaa ravinnoksesi parhainta vehnää.
Hän lähettää käskynsä maan päälle,
hetkessä saapuu hänen sanansa perille. Kertosäe

Hän on ilmoittanut sanansa Jaakobille,
käskynsä ja säädöksensä Israelille.
Muille kansoille hän ei niitä ilmoittanut,
hänen säädöksiään eivät toiset tunne. Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(Ef. 1:3-6, 15-18)
Jumala on edeltä määrännyt meidät omiksi lapsikseen Jeesuksen kautta.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia rakkaudessa. Hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, jonka hän antoi meille rakkaassa Pojassaan!

Saatuani kuulla teidän uskostanne Herraan Jeesukseen ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan olen lakkaamatta kiittänyt Jumalaa teistä muistaessani teitä rukouksissani. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sydämenne silmät näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja
(vrt. 1. Tim. 3:16)

Halleluja. Halleluja.
Kunnia sinulle, Kristus, jota julistetaan kansoille,
kunnia sinulle, Kristus, johon uskotaan maailmassa.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Joh. 1:1-18)
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.” Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Tai lyhyempi muoto:

(Joh. 1:1-5, 9-14)
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.