KIRKKOVUODEN 7. SUNNUNTAI – VUOSI B

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jes. 43:18-19, 21-22, 24b-25)
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Näin sanoo Herra: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua. Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob, minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt. Synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut. Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 41:2-3, 4-5, 13-14. – 5b)

Kertosäe:
Herra, paranna sieluni,
minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.

Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta.
Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä.
Herra varjelee häntä, ja hän saa elää.
Kaikki ylistävät hänen onneaan.
Herra ei jätä häntä vihamiesten armoille. Kertosäe

Herra tukee häntä, kun hän on sairas,
ja nostaa hänet tautivuoteelta.
Minä sanon: Herra, armahda minua, tee minut terveeksi!
Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan. Kertosäe

Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton,
sinä annat minun aina olla lähelläsi.
Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala,
iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen. Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(2. Kor. 1:18-22)
Jeesus ei tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”,
vaan hänessä toteutui ”kyllä”.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä”, että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja
(Luuk. 4:18)

Halleluja. Halleluja.
Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 2:1-12)
Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.