PAASTON 4. SUNNUNTAI – VUOSI B

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää vuoden A lukukappaleita.

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Aik. 36:14-16, 19-23)
Herran viha ja laupeus käyvät ilmi pakkosiirtolaisuudesta
ja kansan vapauttamisesta.

Luemme Toisesta aikakirjasta.

Niinä päivinä kaikki johtomiehet, papit ja kansa olivat yhä uskottomampia, alkoivat noudattaa muiden kansojen kauhistuttavia tapoja ja saastuttivat Jerusalemin temppelin, jonka Herra oli pyhittänyt itselleen. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti sananviejiään yhä uudelleen varoittamaan heitä, sillä hänen tuli sääli kansaansa ja omaa asuinsijaansa. Mutta ihmiset pilkkasivat hänen lähettiläitään eivätkä välittäneet hänen sanoistaan. He tekivät pilkkaa Herran profeetoista, kunnes Herra vihastui kansaansa niin, ettei se enää voinut pelastua.

Babylonialaiset polttivat Jumalan temppelin, hajottivat Jerusalemin muurit, polttivat kaikki sen palatsit ja tuhosivat sen kalleudet. Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi. Näin toteutui Herran sana, jonka Jeremia oli julistanut: maa on oleva autio, ja se lepää seitsemänkymmentä vuotta, kunnes se on saanut hyvityksen pitämättä jääneistä sapateista.

Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena Herra toteutti sanansa, jonka profeetta Jeremia oli julistanut. Hän johdatti Kyyroksen kuuluttamaan kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti: ”Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä sinne. Olkoon Herra, teidän Jumalanne, teidän kanssanne!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 137:1-2, 3, 4-5, 6. – 6a)

Kertosäe:
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista.

Virtojen varsilla Babyloniassa
me istuimme ja itkimme,
kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Kertosäe

Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,
käskivät meidän iloita ja sanoivat:
”Laulakaa meille Siionin lauluja!” Kertosäe

Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja
vieraalla maalla?
Jerusalem, jos sinut unohdan,
kadotkoon käteni voima! Kertosäe

Tarttukoon kieleni kitalakeen,
ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani
sinua, Jerusalem! Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(Ef. 2:4-10)
Rikkomusten tähden kuolleet, armosta teidät on pelastettu.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä efesolaisille.

Veljet, Jumalan laupeus on niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armosta Jumala on teidät pelastanut uskon kautta. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksessa Jeesuksessa toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia
(Joh. 3:16)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

EVANKELIUMI
(Joh. 3:14-21)
Jumala lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan sen.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi Nikodemokselle: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.