KIRKKOVUODEN 17. SUNNUNTAI – VUOSI C

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Moos. 18:20-32)
Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”

Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Abraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit vanhurskaat yhdessä jumalattomien kanssa ja että vanhurskaitten kävisi samoin kuin jumalattomien. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä vanhurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”

Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 138:1-2a, 2b+3, 6-7ab, 7c-8. – 3a)

Kertosäe:
Päivänä, jona huusin sinua, sinä vastasit, Herra.

Koko sydämestäni minä sinua kiitän,
sinua minä soitollani ylistän enkelien edessä.
Minä kumarrun pyhään temppeliisi päin. Kertosäe

Minä kiitän sinun nimeäsi
armosi ja uskollisuutesi tähden.
Kun huusin sinua, sinä vastasit,
annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta. Kertosäe

Herra on korkeuksissa, mutta hän näkee alhaisimmankin
ja erottaa jo etäältä ylpeän.
Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,
sinä annat minulle voimaa elää.
Vihamieheni tahtovat minulle pahaa,
mutta sinä ojennat kätesi. Kertosäe

Sinun väkevä kätesi pelastaa minut.
Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen.
Iäti kestää sinun armosi.
Ethän jätä kesken kättesi työtä! Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(Kol. 2:12-14)
Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa
ja antoi kaikki rikkomukset anteeksi.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.

Veljet, kasteessa teidät yhdessä Kristuksen kanssa haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja
(Room. 8:15bc)

Halleluja. Halleluja.
Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden,
ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!”
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 11:1-13)
Pyytäkää, niin teille annetaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.” Jeesus sanoi heille: ”Kun rukoilette, sanokaa näin: ’Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen.’”

Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.

Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.