PAASTON 4.  SUNNUNTAI –  VUOSI C

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää vuoden  A lukukappaleita.

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Joos.  5:9a,  10-12)
Jumalan kansa viettää pääsiäistä tultuaan luvattuun maahan.

Luemme Joosuan kirjasta. Niinä päivinä Herra sanoi Joosualle: ”Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne Egyptin häpeän.”  Israelilaiset leiriytyivät Gilgaliin  ja  viettivät  pääsiäistä  sen  kuun  neljännentoista  päivän  iltana Jerikon tasangolla.  Pääsiäisen jälkeisenä päivänä he söivät sen maan tuotteita: he söivät sinä päivänä happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä.  Sen päivän jälkeen,  jona he olivat syöneet maan tuotteita,  ei mannaa enää tullut.  Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa,  vaan he söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.

Tämä on Herran (Jumalan)  sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps.  34:2-3,  4-5,  6-7.  – 9a)

Kertosäe:
Maistakaa ja katsokaa,  kuinka Herra on hyvä.

Minä tahdon aina ylistää Herraa, lakkaamatta laulaa  hänelle kiitosta! Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi. Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.  Kertosäe

Tulkaa,  kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä  hänen nimeään! Minä käännyin Herran puoleen,  ja  hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta.  Kertosäe

Ne,  jotka katsovat  häneen,  säteilevät iloa, heidän  kasvonsa eivät punastu  häpeästä. Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua  ja pelasti  minut kaikesta hädästä.  Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(2.  Kor.  5:17-21)
Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta.

Luemme apostoli Paavalin toisesta  kirjeestä korinttilaisille. Veljet,  jokainen,  joka on Kristuksessa,  on uusi luomus.  Vanha on kadonnut,  uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala,  joka on  sovittanut  meidät  itsensä  kanssa  Kristuksen  kautta  ja  uskonut meille tämän sovituksen viran.  Kristuksessa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.  Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä,  ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.  Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.  Hänet, joka  ei  synnistä  tiennyt,  Jumala  meidän  tähtemme  teki  synniksi,  jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Tämä on Herran (Jumalan)  sanaa.

Säe  ennen  evankeliumia
(Luuk.  15:18)

Kunnia  ja ylistys sinulle,  Kristus. Kunnia  ja ylistys  sinulle,  Kristus.
Minä lähden isäni luo  ja sanon hänelle:
Isä,  minä olen tehnyt syntiä taivasta  vastaan ja sinua vastaan.
Kunnia  ja ylistys  sinulle,  Kristus.

EVANKELIUMI
(Luuk.  15:1-3,  11-32)
Veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä.  Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.  Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä,  anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’  Isä jakoi omaisuutensa  poikien kesken.  Jo muutaman päivän  päästä  nuorempi  kokosi  kaikki varansa  ja lähti kauas vieraille maille.  Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta  elämää.  Kun  hän  oli  pannut  kaiken  menemään,  siihen  maahan tuli  ankara  nälänhätä,  ja hän  joutui kärsimään  puutetta.  Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen,  ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.  Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja,  sikojen ruokaa,  mutta niitäkään ei hänelle annettu.

Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa,  mutta minä näännyn täällä nälkään.  Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä,  minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.  En ole enää sen arvoinen, että  minua kutsutaan pojaksesi.  Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.

Kun poika vielä oli kaukana,  isä näki hänet ja heltyi.  Hän juoksi poikaa vastaan,  sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.  Poika sanoi hänelle: ’Isä,  minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen,  että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi  palvelijoilleen:  ’Hakekaa  joutuin  parhaat  vaatteet  ja  pukekaa hänet niihin,  pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka  ja  teurastakaa  se.  Nyt syödään  ja  vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon,  hän oli kadoksissa,  mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.

Vanhempi poika oli pellolla.  Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia,  hän kuuli laulun,  soiton ja tanssin.  Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi,  mitä oli tekeillä.  Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin,  ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan,  kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä  tuli  ulos  ja  suostutteli  häntä,  mutta hän  vastasi:  ’Kaikki  nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.