PAASTON 5. SUNNUNTAI – VUOSI C

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää vuoden A lukukappaleita.

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jes. 43:16-21)
Katso: minä luon uutta ja annan juotavaa kansalleni.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle, hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset, väkevien soturien joukon – syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät – näin hän sanoo: ”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni. Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. – 3)

Kertosäe:
Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe

Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita. Kertosäe

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe

Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(Fil. 3:8-14)
Kristuksen tähden olen menettänyt kaiken, tullen hänen kuolemansa kaltaiseksi.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.

Veljet, pidän todella kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja osallisuuden hänen kärsimyksiinsä tulemalla hänen kuolemansa kaltaiseksi. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.

En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni päämäärän, Jumalan taivaallisen kutsun voittopalkinnon Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia
(Joel 2:12-13)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kääntykää minun puoleeni koko sydämestänne, sanoo Herra,
sillä minä olen anteeksiantava ja laupias.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

EVANKELIUMI
(Joh. 8:1-11)
Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni Öljymäelle. Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.

Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.