PALMUSUNNUNTAI – VUOSI C

Ennen palmukulkuetta:

EVANKELIUMI
(Luuk. 19:28-40)
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”

Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Messussa:

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jes. 50:4-7)
En kätkenyt kasvojani häväistyksiltä. Minä tiedän, etten jää häpeääni.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 22:8-9, 17-18a, 19-20, 23-24. – 2a)

Kertosäe:
Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,
pudistavat päätään ja ivaavat minua:
”Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä.
Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!” Kertosäe

Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki. Kertosäe

He jakavat vaatteeni keskenään
ja heittävät puvustani arpaa.
Herra, älä ole niin kaukana!
Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Kertosäe

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni,
ylistän sinua seurakunnan keskellä.
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä!
Jaakobin suku, kunnioita häntä,
palvele vavisten, Israelin kansa! Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(Fil. 2:6-11)
Hän alensi itsensä; sen tähden Jumala on korottanut hänet.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.

Kristuksella Jeesuksella oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia
(Fil. 2:8-9)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kristus oli meidän tähtemme kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

EVANKELIUMI (LUUK. 22:14-23:56)
Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria.

+: Kristus, C (chronista): kertoja, S (synagoga): muut henkilöt

C Luemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian Luukkaan mukaan.

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille:

+ ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.”

C Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi:

+ ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”

C Sitten hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:

+ ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

C Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi:

+ ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”

C Opetuslapset alkoivat kysellä toisiltaan, kuka heistä se saattaisi olla. Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille:

+ ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.

Koko ajan, kaikissa koettelemuksissani, te olette pysyneet minun kanssani. Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.

Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”

C Pietari sanoi hänelle:

S ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin.”

C Mutta Jeesus vastasi:

+ ”Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut.”

C Jeesus sanoi opetuslapsille:

+ ”Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?”

C He vastasivat:

S ”Ei mitään.”

C Silloin Jeesus sanoi:

+ ”Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: ’Hänet luettiin rikollisten joukkoon.’ Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä.”

C Opetuslapset sanoivat:

S ”Herra, tässä on kaksi miekkaa.”

C Hän vastasi:

+ ”Riittää.”

C Jeesus lähti kaupungista ja meni tapansa mukaan Öljymäelle. Opetuslapset seurasivat häntä. Tultuaan sinne Jeesus sanoi heille:

+ ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

C Itse hän meni vähän edemmäs, kivenheiton päähän, polvistui ja rukoili:

+ ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”

C Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä. Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin. Kun hän sitten nousi rukoilemasta ja tuli opetuslasten luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Hän sanoi:

+ ”Mitä? Nukutteko te? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

C Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman, mutta Jeesus sanoi hänelle:

+ ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?”

C Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: S ”Herra, iskemmekö miekalla?”

C Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi:

+ ”Ei! Antakaa tämän tapahtua.”

C Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet. Sitten hän sanoi ylipapeille, temppelivartioston päälliköille ja kansan vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan:

+ ”Te olette lähteneet kuin rosvon kimppuun, miekat ja seipäät käsissä. Minä olen joka päivä ollut teidän keskellänne temppelissä, ettekä te ole kättänne kohottaneet minua vastaan. Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta.”

C He vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon. Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä. Keskelle pihaa sytytettiin nuotio, ja kun väki asettui sen ympärille, Pietari istuutui muiden joukkoon. Muuan palvelustyttö näki hänet istumassa tulen ääressä, katsoi häntä pitkään ja sanoi:

S ”Tuokin oli sen miehen seurassa.”

C Pietari kielsi:

S ”Minäkö? Enhän edes tunne häntä.”

C Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään:

S ”Sinäkin olet sitä joukkoa.”

C Mutta Pietari vastasi:

S ”Erehdyt, en ole.”

C Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti:

S ”Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.”

C Mutta Pietari sanoi:

S ”En käsitä, mistä puhut.”

C Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja itki katkerasti.

Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat:

S ”Profetoi nyt! Kuka sinua löi?”

C Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.

Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, ja he sanoivat hänelle:

S ”Jos olet Kristus, niin sano se meille.”

C Hän vastasi:

+ ”Jos sen teille sanon, te ette usko. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella.”

C Silloin he kaikki kysyivät:

S ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?”

C Jeesus vastasi heille:

+ ”Itsepä te niin sanotte.”

C Silloin he sanoivat:

S ”Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.”

C He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat:

S ”Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Kristus, kuningas.”

C Pilatus kysyi Jeesukselta:

S ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”

C Jeesus vastasi:

+ ”Sinä sen sanoit.”

C Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle:

S ”En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen.”

C Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat:

S ”Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti.”

C Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.

Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo.

Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään.

Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille:

S ”Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä.”

C Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi. Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen:

S ”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!”

C Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan:

S ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

C Pilatus sanoi heille kolmannen kerran:

S ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä.”

C Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat – miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden – mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa. Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi:

+ ”Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.’ Silloin ihmiset sanovat vuorille: ’Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät.’ Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!”

C Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ri tiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi:

+ ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

C Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat:

S ”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Kristus, Jumalan valittu.”

C Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat:

S ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.”

C Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi:

S ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta nyt itsesi ja meidät!”

C Mutta toinen moitti häntä:

S ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.”

C Ja hän sanoi:

S ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

C Jeesus vastasi:

+ ”Totisesti minä sanon sinulle: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

C Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä:

+ ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

C Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

(Tässä polvistutaan hetkeksi mietiskelemään.)

C Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi:

S ”Tämä mies oli todella vanhurskas.”

C Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja vanhurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa.

Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Tai lyhyempi muoto:
(Luuk. 23:1-49)

Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria.

C Luemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat lähtivät neuvoston istunnosta kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat:

S ”Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Kristus, kuningas.”

C Pilatus kysyi Jeesukselta:

S ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”

C Jeesus vastasi:

+ ”Sinä sen sanoit.”

C Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle:

S ”En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen.”

C Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat:

S ”Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti.”

Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille:

C Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi. Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen:

S ”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!”

C Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan:

S ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

C Pilatus sanoi heille kolmannen kerran:

S ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä.”

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi:

+ ”Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: ’Autuaita ovat hedelmättömät,
autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.’ Silloin ihmiset sanovat vuorille: ’Kaatukaa meidän päällemme’, ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät.’ Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!”

C Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi:

+ ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

C Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat:

S ”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Kristus, Jumalan valittu.”

C Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat:

S ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.”

C Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi:

S ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta nyt itsesi ja meidät!”

C Mutta toinen moitti häntä:

S ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.”

C Ja hän sanoi:

S ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

C Jeesus vastasi:

+ ”Totisesti minä sanon sinulle: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

+ ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

C Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

(Tässä polvistutaan hetkeksi mietiskelemään.)

C Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi:

S ”Tämä mies oli todella vanhurskas.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.