Ohjeisto vanhamuotoisen liturgian viettämiseen julkaistiin
Paavillinen Ecclesia Dei -toimikunta on julkaissut perjantaina 13.5.2011 ohjeiston Universae Ecclesiae paavi Benedictus XVI:n omasta aloitteestaan antaman apostolisen kirjeen Summorum Pontificum toteuttamiseksi. Ohjeisto täsmentää joitakin kohtia mainitusta kirjeestä ja oikaisee joitakin virheellisiä tulkintoja. Olennaista on, että vanhamuotoisen liturgian viettäminen vuonna 1962 voimassa olleiden liturgisten kirjojen mukaan on normaalia, hyväksyttävää ja tarkoitettu kaikkien uskovien hyväksi. Se ei myös mitenkään ole ristiriidassa nykymuotoisen liturgian kanssa vaan nämä kaksi muotoa vain täydentävät toisiaan: ”Nämä ovat yhden roomalaisen riituksen kaksi eri käytäntöä, toinen toisen rinnalla. Kumpikin on ilmaus kirkon samasta rukouksen säännöstä [lex orandi]. Sen kunnioitettavan ja vanhan käytön takia tätä erityistä muotoa on ylläpidettävä asianmukaisella arvostuksella.”
Olennaisia asioita uudessa ohjeistossa on monia. Sen päätavoitteet ovat
a) tarjota kaikille uskoville roomalaista liturgiaa vanhemmassa muodossa [Usus Antiquior], pitäen sitä arvokkaana aarteena, joka pitää säilyttää;
b) todellisuudessa varmistaa ja tarjota [liturgian] vanhempaa muotoa kaikille niille, jotka sitä pyytävät, käsittäen, että vuoden 1962 roomalainen liturgia on tarkoitettu tarjottavaksi avokätisesti uskovien hyväksi ja että harkintaa on käytettävä näitä uskovia ajatellen myönteisessä mielessä, sillä he ovat sen pääasiallinen kohde;
c) edistää sovintoa kirkon sydämessä.
Tavoitteiden turvaamiseksi uusi ohjeisto sisältää muun muassa seuraavia ohjeita [merkittävimmäksi luokiteltavat ohjeet lihavoitu]:
13. Hiippakuntapiispojen tehtävä on kanonisen lain mukaan tarkkailla liturgisia asioita, jotta voidaan taata yhteinen hyvä ja varmistua, että hiippakunnissa kaikki tapahtuu rauhassa ja sopuisasti. Näin on tehtävä aina yhteisymmärryksessä pyhän isän tarkoituksen [mens] kanssa, joka on selvästi ilmaistu motu propriossa Summorum Pontificum.[6] Ristiriitaisuuksien tai hyvin perusteltujen epäilyksien ilmetessä vanhamuotoisen liturgian viettoon liittyvissä kysymyksissä ratkaisun tekee Paavillinen Ecclesia Dei -toimikunta.
15. Uskovien ryhmän (coetus fidelium) voidaan katsoa olevan jatkuvasti läsnä (stabiliter existens) motu proprio Summorum Pontificumin artiklassa 5.1. tarkoitetulla tavalla silloin, kun sen muodostaa yksittäisestä seurakunnasta muutama ihminen, jotka, vaikkapa vasta motu proprion julkaisemisen jälkeen, ovat kokoontuneet kunnioituksesta vanhamuotoista liturgiaa kohtaan ja jotka pyytävät, että sitä voitaisiin viettää seurakuntakirkossa, jossakin oratoriossa tai kappelissa. Tällainen ryhmä (coetus) voi muodostua myös ihmisistä, jotka tulevat eri seurakunnista tai hiippakunnista ja kokoontuvat tätä tarkoitusta varten jossakin tietyssä seurakuntakirkossa tai jossakin oratoriossa tai kappelissa.
17.1. Tehdessään päätöksiä yksittäisistä tapauksista kirkkoherran tai esimiehen tai kirkosta vastaavan papin tulee käyttää omaa harkintaansa, jota ohjaa pastoraalinen into ja suopea, tervetulleeksi toivottava henki.
17.2. Pienehköjen ryhmien tapauksessa he voivat kääntyä paikan ordinariuksen puoleen, jotta tämä osoittaisi heidän käyttöönsä kirkon, jossa nämä uskovat voisivat kokoontua tällaisia viettoja varten, jotta heidän osallistumisensa niihin helpottuisi ja pyhää messua voitaisiin viettää arvokkaammin.
21. Ordinariuksia pyydetään tarjoamaan papistolleen mahdollisuutta hankkia asianmukaista koulutusta vanhamuotoisen liturgian viettämistä varten. Tämä koskee myös seminaareja, joissa tuleville papeille on annettava kunnollista koulutusta, mukaan lukien latinan opinnoissa[8] ja, missä pastoraaliset syyt antavat siihen syyn, mahdollisuuden opetella viettämään roomalaisen riituksen erityistä muotoa.
22. Hiippakunnissa, joissa ei ole tähän pystyviä pappeja, hiippakuntapiispat voivat pyytää Paavillisen Ecclesia Dei -toimikunnan perustamien instituuttien papeilta apua joko niin, että nämä papit itse viettäisivät vanhamuotoista liturgiaa, tai niin, että he kouluttaisivat muita viettämään sitä.
24. Liturgian erityistä muotoa koskevia liturgisia kirjoja pitää käyttää niin kuin ne ovat. Kaikkien niiden, jotka haluavat viettää roomalaisen riituksen vanhamuotoista liturgiaa, täytyy tuntea sitä koskevat rubriikit ja seurata niitä oikein.
25. Uusia pyhiä ja tiettyjä uusia prefaatioita voidaan ja tulee lisätä vuoden 1962 messukirjaan[9], niiden suunnitelmien mukaisesti, jotka myöhemmin esitetään.
26. Niin kuin motu proprio Summorum Pontificumin artiklassa 6 esitetään, vuoden 1962 messukirjan mukaisen pyhän messun lukukappaleet voidaan lausua vain latinan kielellä, tai latinaksi niin, että ne toistetaan kansankielellä, tai hiljaisissa messuissa myös pelkästään kansankielellä.
27. Viettoon kuuluvien normien osalta seurataan vuoden 1983 kanonisen lakikokoelmaan kuuluvia kirkollisia sääntöjä.
28. Lisäksi erityisen lain luonteinen motu proprio Summorum Pontificum poistaa oman alueensa puitteissa ne vuoden 1962 jälkeen tehdyt pyhiä riittejä koskevat lainkohdat, jotka ovat yhteensovittamattomia vuonna 1962 voimassa olleiden liturgisten kirjojen rubriikkien kanssa.
29. Lupa käyttää vanhempaa kaavaa vahvistuksen sakramentissa vahvistettiin motu propriossa Summorum Pontificum (vrt. SP, 9.2.). Siksi vanhamuotoisessa liturgiassa ei ole välttämätöntä käyttää paavi Paavali VI uudempaa kaavaa, joka löytyy Ordo Confirmationis -kirjasta.
32. Motu proprio Summorum Pontificumin artikla 9.3. antaa papistolle mahdollisuuden käyttää vuonna 1962 voimassa ollutta Breviarium Romanumia, jota tulee rukoilla kaikilta osin ja latinan kielellä.
33. Jos on olemassa pystyvä pappi, uskovien ryhmä (coetus fidelium), joka seuraa vanhempaa liturgista traditiota, voi viettää myös pääsiäisen kolmea pyhää päivää vanhamuotoista liturgiaa käyttäen. Jos kirkkoa tai oratoriota ei ole osoitettu vain tällaisia viettoja varten, kirkkoherran tai ordinariuksen tulisi yhteisymmärryksessä jonkun pystyvän papin kanssa etsiä jokin myönteinen ratkaisu sielujen parhaaksi, sulkematta pois mahdollisuutta, että pääsiäisen kolmen pyhän päivän vietto toistetaan samassa kirkossa.
34. Sääntökuntien vuonna 1962 voimassa olleiden liturgisten kirjojen käyttö on sallittua.
35. Vuonna 1962 voimassa olleiden Pontificale Romanumin, Rituale Romanumin ja Caeremoniale Episcoporumin käyttö on sallittua noudattaen tämän ohjeiston kohtaa 28. ja kunnioittaen sitä, mitä kohdassa 31. sanotaan.
KATT
