Paavi Franciscuksen viesti Maailman lähetyspäivää varten

Lähetyssunnuntaita vietetään tänä vuonna 19.10.

Rakkaat veljet ja sisaret

On olemassa vielä paljon ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta Kristusta. Lähetystyö, missio, ad gentes on siksi vieäkin hyvin tarpeellista. Kaikki kirkon jäsenet on kutsuttu osallistumaan siihen, sillä kirkko on olemukseltaan missionaarinen, se on syntynyt ”lähtemään”. Maailman lähetyspäivä on etuoikeutettu hetki, jolloin eri maanosien uskovat ottavat rukouksin ja konkreettisin solidaarisuuden teoin osaa nuorten kirkkojen tukemiseen lähetysalueilla. Kysymys on armon ja ilon juhlasta: Armon, koska Isän lähettämä Pyhä Henki tarjoaa viisautta ja voimaa niille, jotka ovat kuuliaisia hänen toiminnalleen. Ilon, koska Jeesus Kristus, Isän Poika, joka on lähetetty tuomaan ilosanoman maailmaan, ylläpitää ja seuraa lähetystyötämme. Juuri Jeesuksen ja hänen lähetystyötä tekevien opetuslastensa ilo johtaa minut suosittelemaan raamatullista ikonia, jonka löydämme Luukkaan evankeliumista (vrt. Luuk. 10:21-23).

1. Evankelista kertoo, kuinka Herra lähetti 72 opetuslasta pareittain kaupunkeihin ja kyliin julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, ja valmistamaan kansaa Jeesuksen kohtaamiseen. Vietyään tämän viestin opetuslapset palasivat ilon täyttäminä: ilo on yksi vallitseva aihe tässä ensimmäisessä ja unohtumattomassa lähetyskokemuksessa. Taivaallinen Mestari sanoi heille: ”’Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan. Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä’ … Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen: ’Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette’” (Luuk. 10: 20-21, 23).
Luukas esittelee kolme tilannetta. Ensin Jeesus puhuu opetuslapsilleen, sitten hän kääntyy Isän puoleen ja lopulta hän jatkaa puhetta opetuslasten kanssa. Jeesus halusi, että opetuslapset pääsisivät osallisiksi hänen ilostaan, joka oli erilaista ja suurempaa kuin mikään, mitä he olivat aikaisemmin kokeneet.

2. Opetuslapset olivat täynnä iloa, innokkaita siitä, että he saattoivat vapauttaa ihmisiä demoneista. Mutta Jeesus varoitti heitä olemaan iloitsematta liikaa tästä lahjasta, iloita pitäisi enemmän rakkauden lahjasta, sillä ”teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan” (Luuk. 10:20). Opetuslapsille oli annettu kokemus Jumalan rakkaudesta ja vieläpä mahdollisuus jakaa keskenään tuota rakkautta. Tämä opetuslasten kokemus on suuren kiitollisuuden syy Jeesuksen sydäntä kohtaan. Luukas käsittelee tätä juhlaa kolmiyhteisen yhteyden näkökulmasta: ”Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla”, Jeesus kääntyi Isän puoleen ja ylisti häntä. Tämä mitä läheisimmän ilon hetki kumpuaa Jeesuksen, Pojan, syvästä rakkaudesta Isäänsä, maan ja taivaan Herraa kohtaan, joka on salannut nämä asiat järkeviltä ja viisailta mutta ilmoittanut ne lapsenmielisille (vrt. Luuk. 10:21). Jumala on sekä salannut että ilmoittanut, ja tässä ylistysrukouksessa nousee esiin juuri ilmoittaminen. Mitä Jumala on ilmoittanut ja mitä salannut? Hänen valtakuntansa salaisuudet, Jumalan vallan toteutumisen Jeesuksessa ja voiton Saatanasta.
Jumala on piilottanut tämän niiltä, jotka ovat liian täynnä itseään ja jotka väittävät tietävänsä jo kaiken. He ovat aivan kuin oman ylimielisyytensä sokaisemia eivätkä jätä tilaa Jumalalle. On helppoa ajatella joitakin Jeesuksen aikalaisia, joita hän nuhteli useaan otteeseen, mutta vaara on todellinen kaikkina aikoina ja se koskee myös meitä. Toisaalta ”lapsenmielisiä” ovat nöyrät, yksinkertaiset, köyhät, syrjäytyneet, ne, joilla ei ole ääntä, uupuneet ja alistetut, ne, joita Jeesus kutsui ”autuaiksi”. On helppoa ajatella myös Mariaa, Joosefia, Galilean kalastajia ja Jeesuksen saarnatessaan kutsumia opetuslapsia matkan varrelta.

3. ”Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt” (Luuk. 10:21). Tämä Jeesuksen ilmaus on ymmärrettävä viittauksena hänen sisäiseen riemuunsa. Hyväksi näkeminen viittaa juuri Isän pelastavaan ja hyvää tahtovaan suunnitelmaan ihmisiä kohtaan. Tämä jumalallisen hyvyyden näkökulma antoi Jeesukselle aiheen riemuita, koska Isä on päättänyt rakastaa ihmisiä samalla rakkaudella, jolla hän rakastaa Poikaansa. Lisäksi Luukas viittaa Marian samanlaiseen riemuun: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni iloitsee Jumalasta, Vapahtajastani” (Luuk. 1:46-47). Tässä on kysymys hyvästä uutisesta, joka johtaa pelastukseen. Maria, joka kohdussaan kantaa Jeesusta, evankelistaa par excellence, kohtasi Elisabetin ja riemuitsi Pyhän Hengen täyttämänä laulaen Magnificatia. Jeesus, joka näkee opetuslastensa lähetystyön hyvän tuloksen ja heidän ilonsa, riemuitsee Pyhän Hengen täyttämänä ja kääntyy rukoillen Isänsä puoleen. Kummassakin tapauksessa on kysymys toteutuvan pelastuksen ilosta, sillä Isän rakkaus Poikaa kohtaan yltää meihin asti, Pyhän Hengen avulla se täyttää meidät ja päästää meidät astumaan sisään Kolminaisuuden elämään.
Isä on ilon lähde, Poika on sen ilmaus ja Pyhä Henki on sen antaja. Heti sen jälkeen, kun Jeesus oli ylistänyt Isää, niin kuin evankelista Matteus sanoo, Jeesus kutsuu meitä: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:28-30). ”Evankeliumin ilo täyttää Jeesuksen kohtaavien sydämen ja koko elämän. Ne, jotka suostuvat hänen pelastettavikseen, tulevat vapaiksi synnistä, surullisuudesta, sisäisestä tyhjyydestä, eristyneisyydestä. Jeesuksen kanssa ilo syntyy aina uudelleen” (Evangelii Gaudium, 1).
Neitsyt Marialla oli ainutkertainen kokemus tällaisesta Jeesuksen kohtaamisesta: hänestä tuli ”causa nostrae laetitiae” (meidän ilomme lähde). Toisaalta opetuslapset saivat kutsun seurata Jeesusta ja julistaa hänen lähettämänään evankeliumia (vrt. Mark. 3:14), mikä täytti heidät ilolla. Miksemme mekin astuisi tähän ilon virtaan?

4. ”Monella ja painostavalla tavalla kulutuskeskeisessä nykymaailmassa suuri vaara on individualistinen masentuneisuus, joka syntyy mukavuuteen tottuneesta ja saidasta sydämestä, sairaalloisesta pinnallisten mielihalujen etsinnästä ja eristyneestä omastatunnosta” (Evangelii Gaudium, 2). Siksi ihmiskunnan täytyy tarttua tiukasti kiinni Kristuksen tuomaan pelastukseen. Opetuslapset antavat Jeesuksen rakkauden tarttua heihin kiinni yhä tiukemmin, he antavat Jumalan valtakuntaa kohtaan tuntemansa intohimon tulen ja evankeliumin ilon julistamisen merkitä itsensä. Kaikki Herran opetuslapset on kutsuttu ruokkimaan evankeliumin julistamisen iloa. Piispat ovat ensimmäisinä vastuussa tästä julistamisesta. Heidän tehtävänsä on vahvistaa paikalliskirkon ykseyttä lähetysinnossa ja pitää huolta siitä, että ilo kertoa Jeesuksesta Kristuksesta ilmenee sekä siinä huolessa, että häntä julistetaan kaukomailla, että jatkuvassa pyrkimyksessä saavuttaa oman alueen syrjäseutuja, joissa suuri joukko köyhiä odottaa tätä sanomaa.
Monilla seuduilla on vain vähän kutsumuksia pappeuteen ja Jumalalle vihittyyn elämään. Usein tämä on seurausta yhteisöistä puuttuvasta tarttuvasta apostolisesta innosta; niissä innostus on vain vähäistä eivätkä ne siksi houkuta ketään. Evankeliumin ilo syntyy Kristuksen kohtaamisesta ja jakamisesta köyhien kanssa. Siksi rohkaisen seurakuntayhteisöjä, yhdistyksiä ja ryhmiä elämään tiivistä veljellistä elämää, joka perustuu rakkauteen Jeesusta kohtaan ja jossa kiinnitetään huomiota kaikkein vähäosaisimpien tarpeisiin. Siellä, missä on iloa, intoa, tahtoa tuoda Kristus toisille, siellä lisääntyvät myös aidot kutsumukset. Tässä ei saa unohtaa maallikkojen kutsumusta lähetystyöhön. Ymmärrys uskoville maallikoille kuuluvasta identiteetistä ja lähetystehtävästä kirkossa on kasvanut. Samoin on kasvanut tietoisuus siitä, että heidät on kutsuttu kantamaan yhä enemmän vastuuta evankeliumin levittämisestä. Tämän takia on tärkeätä, että he saavat sopivan koulutuksen, jotta heidän apostolinen toimintansa voisi olla tehokasta.

5. ”Iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7). Maailman lähetyspäivä on myös tilaisuus uudelleen herättää toive ja moraalinen velvollisuus ottaa iloiten osaa lähetystyöhön ad gentes. Henkilökohtainen taloudellinen apu on merkki itsensä uhraamisesta, ensin Herralle ja sitten veljille; omasta aineellisesta uhrista tulee siten evankelioinnin väline sellaista ihmiskuntaa varten, joka rakentuu rakkauden varaan.

Rakkaat veljet ja sisaret, tänä Maailman lähetyspäivänä ajatukseni kohdistuvat kaikkiin paikalliskirkkoihin. Älkäämme kadottako evankelioimisen iloa! Kutsun teitä syventymään evankeliumin iloon ja ruokkimaan rakkautta, joka valaisee kutsumuksenne ja lähetystehtävänne. Kehotan teitä muistamaan, ikään kuin tekisitte pyhiinvaelluksen omaan sisimpäänne, sen ”ensimmäisen rakkauden”, jolla Herra Jeesus lämmitti teidän sydämenne, ei vain tunteellisuuden vuoksi vaan jotta kestäisitte ilossa. Opetuslapsi kestää ilossa, kun hän on Herran kanssa, kun hän tekee Herran tahdon, kun hän jakaa toisten kanssa uskon, toivon ja evankelisen rakkauden.
Marian, evankelioimisen nöyrän ja iloisen esimerkin, puoleen me käännymme rukoillen, että kirkosta tulisi koti monille, äiti kaikille kansoille ja uuden maailman syntymisen lähde.

Vatikaanista 8. kesäkuuta 2014, helluntain juhlapyhänä

Franciscus

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Hiippakunnan lähetystyöasioiden hoitaja: isä Frans Voss SCJ

Pankkiyhteys FI09 1745 3000 1270 60