Paavin puhe ekumeeniselle suomalaisdelegaatiolle
Paavi Benedictus XVI:n puhe pyhän Henrikin juhlan suomalaiselle ekumeeniselle delegaatiolle 15.1.2011
Teidän ylhäisyytenne! Rakkaat ystävät Suomesta!
Suuresti iloiten toivotan teidät tervetulleiksi jokavuotiselle pyhiinvaelluksellenne Roomaan viettämään rakkaan maanne suojeluspyhimyksen, pyhän Henrikin juhlaa. Joka vuosi tähän aikaan tämä perinteinen pyhiinvaellus todistaa avoimista, ystävällisistä ja yhteistyöhenkisistä suhteista, joita on rakennettu ei vain luterilaisten ja katolilaisten välille, vaan myös kaikkien maanne kristittyjen välille.
Ekumeenisen liikkeen päämäärä – täysi ykseys uskossa – on meiltä vielä saavuttamatta, mutta viimeisten vuosikymmenten vuoropuhelussa on kypsynyt kuitenkin monia yhteisymmärryksen ja lähentymisen elementtejä, jotka vahvistavat meitä yhteisessä pyrkimyksessämme ja tahdossamme täyttää Herramme Jeesuksen Kristuksen antama tehtävä, että ”kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21). Sellainen vähän aikaa sitten saavutettu tulos, josta olette kertoneet, oli loppuraportti aiheesta vanhurskauttaminen kirkon elämässä. Sen sai aikaan Pohjolassa Suomen ja Ruotsin katolis-luterilainen teologinen keskusteluryhmä, jonka jäsenet kokoontuivat vielä viime vuonna.
Teologiassa ja uskossa kaikki kuuluu yhteen. Niinpä aikaisempaa syvempi yhteinen ymmärrys vanhurskauttamisesta auttaa meitä yhdessä ymmärtämään yhä paremmin kirkon olemusta ja jopa – mihin viittasittekin – piispallista virkaa. Tällä tavoin se auttaa meitä myös löytämään tien ykseyteen yhdessä kirkon olennaisessa asiassa ja olemaan yhä valmiimpia – kuten sanotte – tuomaan uskon esille ja tekemään sen ymmärrettäväksi tämän päivän kysyville ihmisille, jotta he näkevät, että Hän on vastaus, että Kristus on meidän kaikkien Lunastaja.
Niin pysyy voimassa myös toivomme, että Pyhän Hengen johtamina monet ahkerat, pätevät ja ekumeenisesti aktiiviset ihmiset myös jatkossa antaisivat panoksensa osallistumalla suuren ekumeenisen tehtävän toteuttamiseen ja kulkisivat myös eteenpäin Pyhän Hengen johdolla. Tähän liittyy myös se, ettei ekumeenisten pyrkimysten tehokkuus ole vain tutkimuksen ja keskustelujen tulosta, vaan ennen kaikkea se riippuu kestävästä rukouksestamme ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästämme, koska ekumenia ei ole meidän työtämme vaan Jumalan toiminnan hedelmä.
Samalla olemme kaikki tietoisia siitä, että ekumenian tie on viime vuosina tullut monella tavalla vaikeammaksi tai ainakin vaativammaksi. Esille ovat nousseet kysymykset ekumeenisesta metodista ja menneiden vuosien saavutuksista, epävarmuus tulevaisuudesta, ylipäänsä aikamme ongelmat uskon suhteen. Tässä valossa jokavuotinen pyhiinvaelluksenne Roomaan pyhän Henrikin juhlan yhteydessä on tärkeä tapahtuma. Se on merkki ja rohkaisu ekumeenisille ponnisteluillemme ja sille vakaumukselle, että meidän on kuljettava yhdessä ja että Kristus on ihmiskunnan tie. Pyhiinvaelluksenne auttaa meitä ilolla katsomaan taaksepäin sitä, mitä on saavutettu, ja suuntaamaan katseemme tulevaisuuteen toivoen, että huolehtisimme aina siitä, että osallistumisemme olisi aina vastuullista ja uskon täyttämää. Vierailunne johdosta haluamme vahvistaa sen vakaumuksemme, että Pyhä Henki, joka on herättänyt ekumeenisen liikkeen, seurannut sitä ja tehnyt sen tähän päivään asti hedelmälliseksi, tekee niin myös jatkossa.
Minulla on luja toivo, että vierailunne Roomassa vahvistaisi luterilaisten ja katolilaisten – ja kaikkien Suomen kristittyjen – välistä tulevaa yhteistyötä. Alkavaa kristittyjen ykseyden rukousviikkoa silmällä pitäen rukoilkaamme, että totuuden Henki johdattaisi meitä eteenpäin yhä suurempaan rakkauteen ja veljeyteen. Antakoon Jumala Teille runsaan siunauksensa tälle alkaneelle vuodelle.
KATT/VIS
