Paavin puhe ekumeeniselle valtuuskunnalle
Suomen Italian-suurlähetystön kivetyksellä seisovat Arja Karivieri, Simo Örmä, Raimo Goyarrola, Siru Vuorinen, Tomi Karttunen, suurlähettiläs Janne Taalas, Hannu Suni, Kimmo Kääriäinen, Krista Napola, Antti Kruus. Edessä Pirjo Luoma, piispa Tapio Luoma ja piispa Teemu Sippo SCJ. Kuva: Sirpa-Maija Vuorinen, SEN.
Suomalaisen ekumeenisen valtuuskunnan vierailu Roomassa pitää sisällään kaksi huipennusta. Toinen niistä on pyhän Henrikin messu, joka vuorovuosin on katolinen messu, niin kuin tänä vuonna, ja vuorovuosin taas luterilainen ehtoollisjumalanpalvelus. Toinen kohokohta on valtuuskunnan yksityisaudienssi paavin luona. Yksityisaudienssi pidettiin tänä vuonna torstaina 25.1. Siinä paavi ohjeisti valtuuskuntaa ja Suomen kristittyjä seuraavin sanoin:
Rakkaat veljet ja sisaret,
toivotan teidät tervetulleiksi Rooman pyhiinvaellukselle, joka on jokavuotinen tapahtuma pyhän Henrikin juhlan yhteydessä. Kiitän Espoon luterilaista piispaa [Tapio Luomaa] hänen kohteliaista sanoistaan. Kristittyjen ykseyden rukousviikon loppuessa palatkaamme ajatuksissamme iloiten viime vuoteen, jolloin vietettiin yhdessä reformaation muistoa. Se tapahtuma vahvisti ja syvensi Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa luterilaisten, katolilaisten ja heidän ekumeenisten kumppaniensa yhteyttä kaikkialla maailmassa. Tämä yhteinen muisto on edelleen hedelmällinen mahdollisuus ekumenialle, sillä se ei merkinnyt vain tiettyä päätepistettä vaan myös lähtökohtaa ekumeeniseen täyden ja näkyvän ykseyden etsimiseen meidän välillämme – kiitollisuuden, katumuksen ja toivon kolminkertaisen merkin alla. Kaikki kolme ovat välttämättömiä, mikäli haluamme todella tervehdyttää muistomme. Ei ole sattumaa, että olemme tutkimuksissamme seuraavaksi siirtymässä kohti hyvin tärkeää ekumeenista kysymystä, jonka parissa aiomme tulevaisuudessa työskennellä, nimittäin kirkon olemusta.
Reformaation yhteisessä muistamisessa kaikkialla maailmassa oli olennaista rukoustemme ja tapaamistemme ekumeeninen ulottuvuus. Niissä ei ollut enää merkkejä menneisyyden väittelyistä ja vastakkainasetteluista. Muistamista vietettiin varsin erilaisella tavalla, sillä me ymmärsimme reformaation kutsuna kohdata yhdessä kristinuskon uskottavuuden puute ja samalla uudistaa ja vahvistaa yhteinen kolmiyhteisen Jumalan tunnustuksemme. Juuri päättynyt vuosi on muistuttanut meitä ajasta, jolloin kristittyjen ykseys ei vielä ollut särkynyt. Siksi oli vain yksi tapa viettää tätä muistoa vuonna 2017: ekumeenisessa yhteydessä.
Tänään saan iloiten ja kiitollisena ottaa teiltä vastaan hiljattain julkaistun luterilais-katolisen dialogikomission julistuksen “Communion in Growth. Declaration on the Church, Eucharist and Ministry (Kasvavaa yhteyttä: julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta)“. Sen otsikko nostaa esiin tärkeitä teemoja, joihin ekumeenisen vuoropuhelun olisi mahdollista ja pitäisi jatkossa kiinnittää huomiota. Todellakin, sen jälkeen kun luterilaisten ja katolilaisten välillä saavutettiin yhteisymmärrys perustavanlaatuisista kysymyksistä, jotka liittyvät vanhurskauttamiseen, tämän yhteisymmärryksen ekklesiologisten vaikutusten on välttämättä oltava mukana ekumeenisen vuoropuhelun asialistalla.
Aikana, jolloin yhteiskunnat ovat yhä maallistuneempia, ekumeeninen palvelutehtävämme pitää sisällään elävän Jumalan olemassaolosta todistamisen, koska ekumeniassa pääasiallinen yhteinen haaste on korostaa Jumala-kysymyksen keskeisyyttä, ei minkä tahansa Jumalan, vaan Jumalan, joka paljasti meille konkreettiset kasvonsa ihmisessä, Jeesus Nasaretilaisessa. Koska luterilaiset ja katolilaiset voivat nykyään yhdessä tunnustaa, että kysymys Jumalasta on keskeinen, oli mahdollista viettää yhdessä ekumeenisesti reformaation muistoa, eikä vain pragmaattisessa merkityksessä vaan syvässä merkityksessä: uskossa ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen, josta voimme nyt todistaa yhdessä. Näin tehden olemme omaksuneet suuren ekumeenisen vastuun, josta reformaation muisto 2017 vaikuttavasti meitä muistutti.
Kristittyjen ykseyden rukousviikko, joka vuosittain sattuu pyhiinvaelluksenne kanssa samaan ajankohtaan, keskittyy teemaan “Herran käsi on voimallinen” (vrt. 2. Moos. 15:6). Se muistuttaa vakavasta puutteesta, jota lukemattomat ihmiset monissa osissa maailmaa kokevat. Heidän hyväkseen meidän on yhdessä ekumeenisesti työskenneltävä. Rukoilkaamme siis nöyrästi Herraamme Jeesusta Kristusta, jotta hänen armonsa avulla me kristityt kaikkialla maailmassa voisimme olla hänen rauhansa välikappaleita. Auttakoon hän meitä aina jakautuneiden kansojen keskellä työskentelemään yhdessä hänen rakkautensa todistajina ja palvelijoina, rakkauden, joka parantaa ja sovittaa, pyhittäen ja kirkastaen näin hänen nimeään. Pyytäkäämme lakkaamatta Jumalan armon tukea ja Pyhän Hengen valoa, joka johdattaa meidät täyteen totuuteen.
Uudistaen lämpimän tervetulotoivotukseni pyydän sydämestäni teille ja kaikille Suomen kristityille Jumalan siunausta.
Vierailusta ja audienssista kertoo myös Rome Reports -uutisportaali videossa, jonka voi katsoa täältä: https://www.romereports.com/en/2018/01/25/pope-francis-receives-document-from-lutheran-church-of-finland-bishops/
KATT/news.va
