Piispan joulutervehdys
Rakkaat hiippakuntalaiset
Kirkossamme on meneillään paavi Benedictus XVI:n julistama ”Pappien vuosi”. Se alkoi Pyhän Sydämen juhlana 19.5.2009 ja päättyy niin ikään Pyhän Sydämen juhlaan 11.6.2010. Paavin tarkoituksena on osoittaa pappeuden suuri merkitys kirkolle ja ylipäätään kaikille ihmisille. Hän haluaa vahvistaa pappeuden arvostusta ja herättää uusia pappiskutsumuksia. Sattumalta hiippakunnassamme on tarjoutunut tilaisuus viettää pappien vuotena sekä piispaksi vihkimistä että papiksi vihkimistä ja ensi vuoden puolella on odotettavissa vielä diakoniksi vihkiminen. Voimme kiittää Jumalaa siitä, että meillä on pappeja, sillä varsinkin meidän tilanteessamme Suomessa heitä tarvitaan paljon. Meillä katolilaiset elävät monta kertaa kovin kaukana toisistaan ja diasporatilanne vaatii papeilta erityisen paljon aktiivisuutta seurakuntalaisia kohtaan, koota jatkuvasti ”kansaa yhteen”.
Olen pariin kertaan, Turun Birgitta-ystäville ja pappienneuvostolle, rohjennut meditaatiossa verrata pappia aasiin, joka kantaa selässään Kristusta, samaan tapaan kuin Jeesus ratsasti aasin selässä Jerusalemiin ihmisten levittäessä vaatteita ja palmunoksia hänen tielleen. Itsepäinen, mutta uskollinen, kärsivällinen ja nöyrä aasi kantaa siinä Rauhanruhtinasta. Pappi, Kristuksen aasi, kantaa Jumalan aarteita, Kristuksen sanaa ja sakramentteja uskoville ja avaa nuo aarteet aina uudestaan, kutsuen ihmisiä ammentamaan tuosta aarrelippaasta Jumalan armoa.
Humoristinen, mutta kuitenkin syvällinen kuva papista Kristuksen aasina tuo esiin jotakin olennaista papin kutsumuksesta Jumalan palvelijana. Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Päästäkää aasi vapaaksi, Herra tarvitsee sitä.”
Pappi luopuu, hän päästää itsensä irti monista asioista ja antautuu kokonaan palvelemaan Kristusta, joka tarvitsee häntä. Kristus haluaa tulla kannetuksi kaikkialle maailmaan, kaikkina aikoina.
Mutta eivätkö oikeastaan kaikki kristityt – eivät ainoastaan papit – ole Kristuksen kantajia? Pyhä Kristoforos, Jeesus-lapsen kantaja, on itse asiassa kuva kaikista kristityistä. Jokaisen kristityn tehtävä on kasteen perusteella tuoda toisille Kristuksen tahtomaa rakkautta ja olla todistajina tuosta rakkaudesta. Nimenomaan diasporatilanteessa tämä on erityisen tärkeää. Katolisina kristittyinä me edustamme omalla paikkakunnallamme uskoamme. Ihmiset lukevat monta kertaa meidän elämästämme, mitä katolisuus merkitsee. Diasporatilanteessa, harvalukuisuudessamme meille merkitsee haastetta elää ns. hyvinä katolilaisina ja sillä tavoin herättää uskoa myös ympäristössämme. Diaspora ja missio kuuluvat yhteen. Mission ymmärtäisin juuri pakottamattomana, iloisena uskona ja elämäntapana, joka vetää puoleensa niitäkin, joilla ei ole uskoa.
Jeesus-lapsi, jonka joulu antaa silmiemme eteen, puhuttelee meitä välittömästi. Jokainen ymmärtää itsestään Jumalan rakkauden suuruuden meitä ihmisiä kohtaan nähdessään tämän vastasyntyneen ihmislapsen ja Jumalan Pojan. Toivon, että jouluna otatte hänet ja hänen rakkautensa jälleen vapain sydämin vastaan. Missä päin laajassa hiippakunnassamme asuttekin, mihin kansallisuuteen kuuluttekin ja missä elämän olosuhteissa elättekin, kaikille Teille toivotan sydämestäni
Rauhallista, siunattua ja iloista
Herran syntymäjuhlaa!
+Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa
