Pyhän isän vierailu Skotlannissa ja Englannissa

Paavi Benedictus XVI:n puhe Englannin, Skotlannin ja Walesin piispoille Birminghamissa Francis Martin Housen kappelissa Oscott Collegessa 19.9.

Rakkaat veljeni piispat!

Tämä päivä on ollut suuren ilon päivä tämän saarivaltakunnan katoliselle yhteisölle. Autuas John Henry Newman, kuten me nyt häntä kutsumme, on korotettu alttarin kunniaan esimerkkinä sankarillisesta uskollisuudesta evankeliumille ja esirukoilijana tämän maan kirkolle, jota hän rakasti ja palveli taitavasti. Juuri tässä kappelissa hän vuonna 1852 antoi äänen/puki sanoiksi Englannin ja Walesin katolisen yhteisön uudelle luottamukselle ja elinvoimaisuudelle hierarkian palauttamisen jälkeen, ja hänen sanansa voitiin sovittaa myös Skotlantiin neljännesvuosisata myöhemmin. John Henry Newmanin autuaaksijulistaminen tänään muistuttaa meitä Pyhän Hengen jatkuvasta työstä, jonka avulla hän kutsuu esiin pyhyyden lahjoja Ison-Britannian kansan keskuudesta, niin että idästä länteen ja pohjoisesta etelään nousisi täydellinen ylistysuhri ja kiitos Jumalan nimen kunniaksi.

Kiitän kardinaali O’Brienia ja arkkipiispa Nicholsia heidän sanoistaan ja niin tehdessäni muistan, kuinka hiljattain sain toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Roomaan piispainkonferenssienne ad limina -vierailulle. Puhumme silloin joistakin teidän kohtaamistanne haasteista, kun uskoen johdatte   kansaanne, erityisesti pakottavasta tarpeesta julistaa evankeliumia uudelleen erittäin maallistuneessa ympäristössä. Matkani aikana minulle on käynyt selväksi, kuinka syvä jano Britannian kansalla on Jeesuksen Kristuksen ilosanomaa kohtaan. Jumala on valinnut teidät tarjoamaan heille evankeliumin elävää vettä ja rohkaisemaan heitä panemaan toivonsa, ei tämän maailman turhiin houkutuksiin, vaan tulevan elämän lujaan varmuuteen. Kun te julistatte Jumalan valtakunnan tulemista ja sen antamaa toivoa köyhille ja hätää kärsiville, sairaille ja vanhuksille, syntymättömille ja laiminlyödyille, tuokaa se esiin evankeliumin elämää antavan sanoman koko täyteydessä, kaikkine aineksineen, jotka asettavat kyseenalaisiksi nykyisen kulttuurin laajalle levinneet käsitykset. Kuten te tiedätte, hiljattain on perustettu paavillinen neuvosto uutta evankeliointia varten niissä maissa, joissa on vanha kristillinen traditio, ja minä rohkaisen teitä käyttämään hyväksenne sen palveluja ryhtyessänne edessänne olevaan tehtävään. Myös monilla uusilla kirkollisilla liikkeillä on erityinen evankelioimisen armolahja, ja tiedän, että te etsitte jatkuvasti sopivia ja tehokkaita tapoja vetää heitä mukaan kirkon lähetystehtävään.

Teidän Rooman-vierailunne jälkeen poliittiset muutokset Yhdistyneissä kuningaskunnissa ovat kohdistaneet huomion rahoituskriisin seurauksiin, jotka ovat aiheuttaneet paljon vaikeuksia lukemattomille yksityisille ihmisille ja perheille. Työttömyyden haamu luo varjonsa monien ihmisten elämään, ja viime aikojen epäviisaiden sijoituskäytäntöjen pitkäaikaiset kustannukset ovat tulleet liiankin selviksi. Näissä olosuhteissa on yhä enemmän tarvetta Britannian katolilaisten luonteenomaiselle anteliaisuudelle, ja tiedän teidän johtavan kutsua solidaarisuuteen tarvitsevia kohtaan. Kristittyjen profeetallisella äänellä on tärkeä rooli tuoda esiin köyhien ja vähäosaisten hätää, heidät niin helposti ohitetaan jaettaessa rajallisia voimavaroja. Opetusdokumentissa Choosing the Common Good Englannin ja Walesin piispat korostavat hyveiden harjoittamisen tärkeyttä julkisessa elämässä. Nykyajan olosuhteet tarjoavat hyvän tilaisuuden vahvistaa tätä sanomaa ja  rohkaista ihmisiä todella pyrkimään korkeampiin moraalisiin arvoihin kaikilla elämänalueilla, kun  taustana on kasvava kyynisyys suhtautumisessa mahdollisuuteen elää hyveellistä elämää.

Toinen viime aikoina paljon huomiota osakseen saanut asia, joka vakavasti heikentää kirkon johtajien moraalista uskottavuutta, on lasten ja nuorten häpeällinen hyväksikäyttö, johon jotkut papit ja sääntökuntalaiset ovat syyllistyneet. Olen puhunut monissa yhteyksissä tällaisten tekojen aiheuttamista syvistä haavoista ennen kaikkea uhreille itselleen, mutta myös niille luottamussuhteille, joiden pitäisi vallita pappien ja seurakuntalaisten, pappien ja heidän piispojensa sekä kirkon johtajien ja suuren yleisön välillä. Tiedän, että te olette vakavasti alkaneet korjata asioiden tilaa varmistaaksenne sen, että lapsia suojellaan tehokkaasti kaikelta vahingolta, ja jos esitetään syytöksiä, ne käsitellään asianmukaisesti ja salailematta. Te olette julkisesti esittäneet syvän pahoittelunne tapahtuneista väärinkäytöksistä ja usein riittämättömästä tavasta puuttua niihin. Te tiedätte yhä enemmän siitä, kuinka laajaa lasten hyväksikäyttö on yhteiskunnassa, ja sen tuhoisista seurauksista. Uhrien tarvitseman asianmukaisen tuen tulisi toimia kannustimena jakaa saamaanne oppia laajemmin yhteisölle. Todella, mikä voisi olla parempi tapa tehdä hyvitystä näistä synneistä kuin tukea nöyrästi ja myötätuntoisesti niitä lapsia, jotka jatkuvasti jossain kärsivät hyväksikäytöstä? Velvollisuutemme huolenpidosta nuoria kohtaan vaatii sitä.

Kun ajattelemme inhimillistä  haurautta, jonka nämä traagiset tapaukset paljastavat niin vahvasti, meitä muistutetaan siitä, että jotta olisimme todellisia kristittyjä johtajia, meidän täytyy elää  äärimmäisen rehellistä, nöyrää ja pyhää elämää. Niin kuin autuas John Henry Newman kerran kirjoitti: Oi, että Jumala antaisi papiston tuntea heikkoutensa syntisinä ihmisinä ja ihmisten ymmärtää ja rakastaa heitä ja rukoilla heille armon lahjojen kasvamista (Saarna 22. maaliskuuta 1829). Rukoilen, että tämän vierailuni siunausten joukossa olisi kristittyjen johtajien uudistunut omistautuminen saamansa profeetallisen kutsumuksen hoitamiseen ja ihmisten uusi arvostus vihityn viran suurta lahjaa kohtaan. Silloin syntyisi spontaanisti rukousta kutsumusten puolesta, ja me voisimme luottaen odottaa Herran vastaavan rukouksiin lähettämällä työntekijöitä kokoamaan sitä runsasta satoa, jota hän on valmistanut itselleen koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa (vrt. Matt. 9:37-38). Tämän vuoksi olen iloinen, että minulla on tilaisuus lyhyesti tavata Englannin, Skotlannin ja Walesin seminaristeja ja vakuuttaa heille rukoilevani heidän puolestaan, kun he valmistautuvat tehtäväänsä tuossa sadonkorjuussa.

Lopuksi haluaisin puhua teille kahdesta asiasta, jotka vaikuttavat tänä aikana piispanvirkanne hoitamiseen. Toinen on Roomalaisen messukirjan uuden käännöksen pian tapahtuva julkaiseminen.

Haluan tässä yhteydessä  kiittää kaikkia teitä panoksestanne tässä työssä, kun olette yhdessä nähneet paljon vaivaa tarkastaessanne ja hyväksyessänne tekstit. Tämä merkitsee suurta palvelusta kaikille englantia puhuville katolilaisille kautta maailman. Haluan nyt rohkaista teitä tarttumaan uuden käännöksen antamaan tilaisuuteen opettaa syvällisesti eukaristian salaisuutta ja uudistaa hartautta sen viettämistä kohtaan. ”Mitä elävämpi on Jumalan kansan usko eukaristiaan, sitä syvempää on sen osallistuminen kirkon elämään lujassa sitoutumisessa tehtävään, jonka Kristus antoi opetuslapsilleen” (Sacramentum caritatis, 6). Toista asiaa käsittelin helmikuussa Englannin ja Walesin piispojen kanssa, kun pyysin teitä olemaan auliita pannessanne toimeen apostolista konstituutiota Anglicanorum Coetibus. Sen tulisi olla profeetallinen ele, joka voi tuottaa myönteistä tulosta anglikaanien ja katolilaisten välisten suhteiden kehittymisessä. Se auttaa meitä kiinnittämään katseemme kaiken ekumeenisen työn lopulliseen päämäärään: täyden kirkollisen yhteyden palauttamiseen, jossa keskinäinen lahjojen antaminen ja saaminen kummankin hengellisestä perinnöstä koituu meidän kaikkien yhteiseksi rikkaudeksi. Rukoilkaamme jatkuvasti ja työskennelkäämme lakkaamatta kiirehtiäksemme sitä ilon päivää, jolloin tuo päämäärä voidaan saavuttaa.

Näiden ajatusten myötä  kiitän teitä lämpimästi vieraanvaraisuudestanne kuluneina neljänä  päivänä. Uskon teidät kaikki sekä ihmiset, joita te palvelette, pyhän Andreaksen, pyhän Davidin ja pyhän Yrjön esirukousten turviin ja annan mielihyvin apostolisen siunaukseni teille ja kaikille papeillenne  sekä kaikille sääntökuntalaisille ja uskoville maallikoille Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa.

Paavi Benedictus XVI

© Copyright 2010 – Libreria Editrice Vaticana