Pyhän istuimen virallinen vastaus Cloynen raporttiin

Pyhä istuin on antanut virallisen vastauksen Irlannin Cloynen hiippakunnan hyväksikäyttötapausten tutkimusta (1996-2009) koskevaan raporttiin sekä Irlannin pääministerin ja parlamentin heinäkuussa sitä koskien esittämiin syytöksiin. Pyhän istuimen vastaus luovutettiin Irlannin Pyhän istuimen-suurlähetystön asiainhoitajalle sekä julkistettiin 3. syyskuuta.

Vastauksen mukaan Pyhä istuin tutustui huolellisesti Cloynen raporttiin, joka toi julki hyvin vakavia epäonnistumisia Cloynen hiippakunnassa tapahtuneiden lasten ja nuorten hyväksikäyttötapausten käsittelyssä. Pyhä istuin ilmaisi syvän inhonsa hyväksikäyttörikoksia kohtaan ja pahoittelunsa niistä hirvittävistä kärsimyksistä, joita uhrit ja heidän perheensä olivat joutuneet kokemaan kirkossa, paikassa jossa tällaista ei koskaan pitäisi tapahtua. Pyhä istuin oli hyvin huolissaan Cloynen raportin toteamista vakavista epäonnistumisista.

Parikymmensivuinen vastaus käsitteli yksityiskohtaisesti Cloynen raportin havaintoja. Pyhä istuin totesi vastauksessaan, että sitä vastaan esitetyt syytökset näyttävät liittyvän erityisesti nuntius Storeron kirjeeseen (1997) koskien papiston kongregaation vastausta Irlannin piispojen laatimaan hyväksikäyttötapausten käsittelyä koskevaan dokumenttiin. Pyhä istuin totesi, että kontekstistaan irrotettuna tuota Storeron kirjettä saatetaan tulkita väärin.

Storeron kirje oli viitannut Irlannin piispojen ohjeiden ongelmiin kanonisen lain kannalta ja esittänyt varauksia hyväksikäyttötapausten pakolliseen ilmoittamiseen siviiliviranomaisille. Cloynen raportti oli tulkinnut tätä niin, että Storeron kirje olisi antanut Irlannin piispolle tukea rikkoa omia ohjeitaan vastaan ja että erityisesti se ei olisi antanut tukea hyväksikäyttöepäilyjen ilmoittamiseen siviiliviranomaisille.

Pyhän istuimen vastauksen mukaan papiston kongregaation neuvot Irlannin piispoille pyrkivät varmistamaan, että piispojen toimenpiteet eivät olisi ristiriidassa kanonisen lain kanssa, koska muuten tämä saattaisi johtaa siihen, että valitusten perusteella kirkolliset oikeusistuimet joutuisivat ne kumoamaan.

Kanonisen lain vaatimusten noudattaminen sen varmistamiseksi, että kirkollinen oikeus toteutuu, ei millään tavalla sulje pois yhteistyötä siviiliviranomaisten kanssa. Kongregaatio ilmaisi tuolloin huolensa pakollisesta ilmoittamisesta siviiliviranomaisille, mutta ei sitä kieltänyt eikä rohkaissut toimimaan vastoin Irlannin lakeja. Pyhä istuin huomautti, että vaikka Irlannin piispojen laatimilla ohjeilla ei ollut Pyhän istuimen virallista hyväksyntää (recognitio), tämä ei estä yksittäisiä piispoja noudattamasta niitä. Cloynen hiippakunnassa ilmi tulleet ongelmat näyttäisivät liittyvän enemmän siihen, että hiippakunta väitti noudattavansa näitä ohjeita, mutta todellisuudessa ei ollut niin tehnyt.

Pyhä istuin viittasi vastauksessaan myös viime vuosien toimenpiteisiin sekä yleismaailmallisen kirkon tasolla että Irlannissa, ja ilmaisi luottamuksensa siihen, että nämä osoittautuvat tehokkaiksi hyväksikäyttötapausten ehkäisemisessä, hyväksikäytön uhrien toipumisessa ja luottamuksen palauttamisessa kirkon ja valtion välillä. Pyhä istuin totesi kuitenkin olevansa hyvin tietoinen siitä, että hyväksikäyttötapausten aiheuttamaa tuskallista tilannetta ei voi parantaa helposti, ja vaikka paljon edistystä on tapahtunut, paljon on vielä tehtävä.

Vastaus on kokonaisuudessaan englanniksi luettavissa täällä.

KATT/VIS