Jäsenmaksu – Medlemsavgift – Membership Fee

Helsingin hiippakunnan vapaaehtoinen jäsenmaksu
Frivillig medlemsavgift i Helsingfors katolska stift
Voluntary Membership Fee in the Catholic Diocese of Helsinki

SAAJA: Katolinen kirkko Suomessa
TILI: FI7810143000237491 (IBAN), NDEAFIHH (BIC)
VIITE: 90010

Mikä hiippakunnan jäsenmaksu on? Jäsenmaksun maksavat katoliseen hiippakuntaan kuuluvat katolilaiset paikalliskirkkonsa talouden tukemiseksi. Solidaarisuus on tärkeä periaate katolisessa kirkossa. Siitä johtuen jäsenet ovat historian saatossa tunteneet vastuunsa myös oman kirkkonsa toimintaedellytysten turvaamisesta.

Mitä tarkoittaa vapaaehtoinen jäsenmaksu? Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että joka haluaa maksaa jäsenmaksunsa, maksaa sen; joka ei halua, ei sitä maksa. Vapaaehtoisuuteen kuuluu siten myös, että se, jolla on vähän varoja, mutta joka haluaa kuitenkin maksaa, yrittää säästää muissa asioissa. Jos jollekulle ei ole mahdollista säästää riittävästi, niin hän maksaa sen, minkä hän voi. Pienelläkin summalla hän kuitenkin tukee paikalliskirkkonsa taloutta. Näin voi olla, jos esim. eläke on hyvin pieni.

Kenelle jäsenmaksu kuuluu? Jäsenmaksu koskee 18 vuotta täyttäneitä katolisen hiippakunnan jäseniä, joilla on verotettavaa ansiotuloa ja jotka ovat asuneet yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta Suomessa, kansalaisuudestaan riippumatta. Myös itäisten riitusten katolilaiset kuuluvat Helsingin katoliseen hiippakuntaan. Tämä kehotus ei riipu siitä, onko kyseessä oleva katolilainen rekisteröity seurakuntaan.

Miten jäsenmaksu määräytyy? Jäsenmaksun määrä on 1,5% verotettavasta ansiotulosta. Jokainen voi itse laskea jäsenmaksunsa seuraavalla tavalla:

Melkein kaikki Suomessa asuvat ihmiset saavat vuosittain verovirastolta veroehdotuksen. Se koostuu eri osista, joista yksi on verolippu. Jäsenmaksun laskemiseen käytetään “verotettavat ansiotulot kunnallisverotuksessa” -otsikon alla olevaa lukua. Jäsenmaksun suuruus on 1,5% siitä. (Se saadaan kertomalla kyseinen luku 0,015:llä. Näin saat koko vuoden jäsenmaksusi määrän. Jakamalla saadun luvun 12:lla saat kuukauden jäsenmaksusi.)

Esimerkki: Verotettava ansiotulo kunnallisverotuksessa on 9.536,67 euroa vuodessa. Tällöin 0,015 kertaa 9.536,67 euroa vuodessa on 143,05 euroa vuodessa. Kuukausittain suoritettava jäsenmaksu on silloin 143,05 euroa jaettuna 12:lla eli 11,92 euroa.

Ne, jotka eivät saa veroehdotusta, saavat kuitenkin verolipun. Verotettava ansiotulo kunnallisverotuksessa löytyy sieltä “selvitys verotuksesta” -otsikon alta. Tässä tapauksessa laskupohjana on “verotettava ansiotulo kunnallisverotuksessa”. Sen jälkeen jäsenmaksun voi laskea edellä esitetyllä tavalla.

HUOM: Hiippakunnan jäsenmaksu on kaikille 1,5%. Hiippakunta tukee jäsenmaksuista myös seurakuntia. Seurakunnan tukeminen on edelleenkin erillinen ja suositeltava toimenpide.

  • Seurakunnan tukemisesta voi kysyä lisätietoja omasta seurakunnasta. Seurakuntien yhteystiedot löytyvät täältä.

Millä tavalla jäsenmaksu maksetaan?
Tälle pankkitilille:
SAAJA: Katolinen kirkko Suomessa
TILI: FI7810143000237491 (IBAN), NDEAFIHH (BIC)
VIITE: 90010

Millä perusteella katolinen kirkko voi pyytää jäseniltään taloudellista tukea? Katolinen kirkko Suomessa on osa maailmanlaajuista katolista kirkkoa. Vuonna 1929 vahvistetun kirkkomme yhdyskuntajärjestyksen kautta pätevät katolisen kirkkolain säädökset. Jäsenmaksuvelvollisuus sisältyy myös vuoden 2003 uskonnonvapauslakiin, joka säätää, että uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksessä on oltava maininta velvollisuudesta maksaa yhdyskunnalle jäsenmaksua ja muuta maksuja (lain 10 §, kohta 7). Kirkkolaissa säädetään kirkon taloudellisesta tukemisesta seuraavasti:

Kaanon 222 §1: Kristukseen uskovilla on velvollisuus tukea kirkon tarpeita, jotta kirkolla on käytössään se, mikä on välttämätöntä jumalanpalvelusta, apostolaattia ja laupeudentöitä varten sekä kirkon papiston arvolliseksi ylläpitämiseksi.

Kaanon 1260: Kirkolla on sille luonnostaan kuuluva oikeus edellyttää Kristukseen uskovilta kaikkea, mikä on välttämätöntä kirkon varsinaisia tavoitteita varten.

Kaanon 1262: Vastauksena piispainkokouksen pyyntöihin ja sopusoinnussa sen määrittelemien normien kanssa uskovien tulee antaa tukensa kirkolle.

Mitä Pohjoismaiden piispainkokous sanoo? Pohjoismaiden piispainkokous on kaikkien Pohjoismaissa toimivien katolisten piispojen yhteistyöelin. Piispat kokoontuvat tavallisesti kaksi kertaa vuodessa.

Kun uusi katolinen kirkkolaki astui voimaan 1983, Pohjoismaiden piispainkokous lausui, että Pohjoismaiden katolilaiset ovat velvollisia tukemaan sekä seurakuntaansa että hiippakuntaansa. Tämä voi tapahtua sekä vapaaehtoisten kolehtien että kirkollisveron kautta. Kirkollisveron pitää olla vähintään yhtä suuri kuin kussakin maassa voimassa oleva valtiollisesti kerättävä kirkollisvero. Tapa jolla kerääminen toteutetaan, on jokaisen hiippakunnan piispan määrättävissä.

Mainittu Pohjoismaiden piispainkokouksen päätös hyväksyttiin Vatikaanissa 5.10.1985. Kööpenhaminan hiippakunnassa otettiin käyttöön niin sanottu vapaaehtoinen ”kirkollisvero” v.1997, Tukholman hiippakunnalle myönnettiin oikeus periä valtion kautta kirkollisveroa (1%), joka on siinä mielessä vapaaehtoinen, että katolilainen voi anoa siitä vapautusta, mikä aina myönnetään. Norjassa ja Islannissa valtio tukee eri tavoin kaikkia kirkkoja.

Mitä Suomessa tapahtui sitten? Vuosina 1987 ja 1989 piispa Paul Verschuren kehotti Suomen katolilaisia tukemaan paikalliskirkkoaan tehokkaammin. Kehotus sai myönteisen vastaanoton. 1.8.2003 voimaan astuneen uuden uskonnonvapauslain valmisteluvaiheessa Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Józef Wróbel SCJ esitti valtiolle, että Katolinen kirkko Suomessa saisi oikeuden kirkollisverotukseen. Valtion puolesta esitystä ei hyväksytty.

Yli vuoden kestäneen valmistelun jälkeen, johon osallistuivat kaikki hiippakunnan tasolla toimivat työelimet (piispanneuvosto, hiippakunnan talousneuvosto, pappienneuvosto ja pastoraalineuvosto), piispa päätti 16.9.2004 (em. kaanonien perusteella), että hiippakunnan jäsenten velvollisuus tukea kirkkoa vapaaehtoisin lahjoituksin kykynsä mukaan tulisi ensi sijassa toteutua säännöllisenä vapaaehtoisena jäsenmaksuna ja suositteli sen suuruudeksi 1,5% jokaisen katolilaisen ansiotuloista. Käytännössä “ansiotuloilla” tarkoitetaan “kunnallisverotuksessa verotettavia ansiotuloja”.

Millä tavalla jäsenmaksulla tuetaan hiippakunnan taloutta? Tähän kysymykseen vastattiin jo piispan paimenkirjeessä 26.9.2004: Jäsenmaksuista saatavalla tulolla katetaan sellaisia kustannuksia, joista seurakunnat eivät pysty itse kokonaan huolehtimaan ja jotka koskevat tavalla tai toisella laajemmin hiippakunnallisia palveluja seurakunnille kuten Katolista tiedostuskeskusta, Katekeettista keskusta, Stella Marisia, hiippakunnan kuuriaa, teologianopiskelijoidemme opintoja, lasten kesäleirejä, niiden pappien ylläpitoa, jotka eivät kuulu mihinkään yhteisöön sekä seurakuntien autohankintoja, jos mainitaan vain tärkeimmät kohteet. Lisäksi sillä tuetaan remontteja kuten kirkoissa tehtäviä peruskorjauksia.

Sanomattakin on selvää, että jäsenmaksu ei korvaa seurakuntien sunnuntaikolehtia. Jäsenmaksun ja kolehdin tarkoitus on erilainen. Kolehti on tarkoitettu ensisijaisesti seurakunnan jokapäiväisen elämän ja toiminnan ylläpitämiseen. On myös syytä korostaa, että FIDES–lehden tilausmaksu ei ole osa jäsenmaksua.


Hiippakunta saa tärkeää tukea myös joiltakin saksalaisilta avustusjärjestöiltä, joiden toimintaan kannattaa tutustua:

Ansgar-Werk Bonifatiuswerk Diaspora-Kommissariat

 

Suomeksi

På svenska

In English

Lisää kysymyksiä? | Mera frågor? | More questions?

Hiippakunnan ekonomi | stiftets ekonom | Diocesan Financial Administrator
Peter Kuronen (ekonomi@katolinen.fi)