Pääsiäisvigilian, pääsiäissunnuntain ja pääsiäisoktaavin lukukappaleet
20.4.2019 la pyhä lauantai
PYHÄN PÄÄSIÄISYÖN VIGILIA
Pääsiäisvigiliaan kuuluu yhdeksän lukukappaletta: seitsemän Vanhasta testamentista ja kaksi Uudesta testamentista. Jos pastoraaliset syyt niin vaativat, lukukappaleiden määrää voidaan vähentää. Vanhasta testamentista on kuitenkin luettava vähintään kolme ja vaikeimmissakin tapauksissa vähintään kaksi lukukappaletta ennen epistolaa ja evankeliumia. Koskaan ei saa jättää pois kolmatta lukukappaletta, joka kertoo Punaisen meren ylityksestä (2. Moos. 14:15-15:1).
Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 1:1-2:2)
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.” Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.
Jumala sanoi: ”Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.” Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.” Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.
Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.” Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.
Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.” Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai lyhyempi muoto:
(1. Moos. 1:1, 26-31a)
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 104:1-2a, 5-6, 10+12, 13-14, 24+35c. – vrt. 30)
Kertosäe: Lähetä Henkesi, Herra, ja uudista maan kasvot.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta. Kertosäe
Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,
horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
Alkumeri peitti maan kokonaan,
ja vedet lepäsivät vuorten yllä. Kertosäe
Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla. Kertosäe
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta. Kertosäe
Lukemattomat ovat tekosi, Herra.
Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Ylistä Herraa, minun sieluni! Kertosäe
tai:
(Ps. 33:4-5, 6-7, 12-13, 20+22. ‒ 5b)
Kertosäe: Maa on täynnä Herran armoa.
Herran sana on tosi ja varma.
Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.
Hän rakastaa oikeutta ja vanhurskautta,
maa on täynnä Herran armoa. Kertosäe
Herra on sanallaan luonut taivaat,
suunsa henkäyksellä tähtien joukot.
Kuin leiliin hän on koonnut merien vedet
ja varastoihinsa syvyyden virrat. Kertosäe
Onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.
Taivaastaan Herra katsoo meitä,
hän näkee kaikki ihmislapset. Kertosäe
Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe
Toinen lukukappale (1. Moos. 22:1-18)
Patriarkkamme Abrahamin uhri.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä. Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”.
Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai lyhyempi muoto:
(1. Moos. 22:1-2, 9a, 10-13, 15-18)
Patriarkkamme Abrahamin uhri.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta edes ainoaa poikaasi.” Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläisissäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 16:5+8, 9-10, 11. ‒ 1)
Kertosäe: Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe
Minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee,
minun ruumiini lepää turvassa.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna pyhäsi nähdä kuolemaa. Kertosäe
Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe
Kolmas lukukappale (2. Moos. 14:15-15:1)
Israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin.
Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät teidän peräänne. Ja se, mitä tapahtuu faraolle ja koko hänen sotajoukolleen, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille, todistaa minun suuruuttani. Kun minun suuruuteni näkyy siinä, mitä faraolle, hänen sotavaunuilleen ja niiden ajajille tapahtuu, silloin egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra.”
Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan.
Sitten Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat israelilaisten perässä keskelle merta. Mutta aamuyöstä Herra katsoi tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: ”Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!”
Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle.” Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin puolellaan.
Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla. Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.
Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun:
Vuoropsalmi (2. Moos. 15:1-2, 3-4, 5-6, 17-18. ‒ 1a)
Kertosäe: Laulakaamme ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri.
Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet hän mereen suisti!
Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän,
minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan. Kertosäe
Herra on soturi, Herra on hänen nimensä.
Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen,
vaunusoturien valiot hukkuivat Kaislamereen. Kertosäe
Syvyydet peittivät heidät, he painuivat pohjaan kuin kivi.
Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan,
sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen. Kertosäe
Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi,
vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra,
sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet.
Herra on kuningas aina ja ikuisesti! Kertosäe
Neljäs lukukappale (Jes. 54:5-14)
Herra, sinun lunastajasi, armahtaa sinua, hänen uskollisuutensa on ikuinen.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Nyt sinun aviomiehesi on hän, joka sinut loi ‒ Herra Sebaot on hänen nimensä ‒ ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä ‒ häntä kutsutaan koko maanpiirin Jumalaksi. Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt. ”Kuka voisi hylätä nuoruutensa vaimon”, sanoo sinun Jumalasi.
”Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin. Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua, minun uskollisuuteni on ikuinen”, sanoo Herra, sinun lunastajasi.
”Minä vannon niin kuin Nooan päivinä. Silloin minä vannoin, etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli, ja nyt minä vannon, etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju”, sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi.
Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha. Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 30:2+4, 5-6, 11+12a+13b. ‒ 2a)
Kertosäe: Minä ylistän sinua, Herra. Sinä nostit minut syvyyksistä.
Minä ylistän sinua, Herra.
Sinä nostit minut syvyyksistä,
et jättänyt minua vihollisteni pilkattavaksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään. Kertosäe
Laulakaa Herralle, te hänen pyhänsä,
ylistäkää hänen pyhyytensä muistoa!
Hänen vihansa kestää vain hetken,
hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Kertosäe
Herra, kuule minua ja ole minulle armollinen!
Herra, ole sinä minun auttajani!
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina. Kertosäe
Viides lukukappale (Jes. 55:1-11)
Tulkaa minun luokseni, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Näin sanoo Herra: ”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille. Hänet minä otin todistajaksi kansoille,
tein hänestä kansakuntien käskijän ja hallitsijan. Sinä olet kutsuva tänne kansan, jota et tunne, ja kansa, joka ei sinusta tiennyt, rientää luoksesi Herran, sinun Jumalasi, takia ja Israelin Pyhän tähden. Hän korottaa sinut kunniaan.”
Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, sanoo Herra. ”Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Jes. 12:2-3, 4bcd, 5-6. – 3)
Kertosäe: Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Kertosäe
Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!
Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne. Kertosäe
Kuudes lukukappale (Bar. 3:9-15, 3:32-4:4)
Kulje Herran valossa.
Luemme profeetta Barukin kirjasta.
Israel, kuuntele käskyjä, jotka antavat elämän, pidä korvasi auki, jotta ymmärtäisit. Mikä sinun on, Israel? Miksi elät vihollismaassa, miksi vanhenet vieraassa maassa ja yhä saastut kuolleiden keskellä? Miksi sinut luetaan niihin, jotka ovat tuonelan omat? Sinä hylkäsit viisauden lähteen. Jos olisit kulkenut Jumalan tietä, saisit elää rauhassa ikuisesti. Opi jo, missä viisaus on, missä ovat voima ja ymmärrys. Kun sen opit, tiedät myös, missä ovat elämä ja pitkä ikä, missä ovat silmien valo ja rauha. Kuka on löytänyt viisauden asuinsijan, kuka on päässyt sen aarrekammioihin?
Vain hän, joka tietää kaiken, tuntee sen, vain hän on ymmärryksellään sen tavoittanut, hän joka muovasi maan ikiajoiksi ja täytti sen nelijalkaisilla eläimillä. Hän lähettää valon, ja se lähtee matkaan, hän kutsuu sitä, ja vavisten se tottelee. Tähdet loistavat taivaalla ja hoitavat riemuiten vartiotyötään. Hän kutsuu niitä, ja ne sanovat: ”Tässä olemme!” Iloiten ne loistavat luojalleen. Hän on meidän Jumalamme, kukaan muu ei ole hänen vertaisensa. Hän tuntee viisauden tien, hän avasi sen palvelijalleen Jaakobille, Israelille, jota hän rakasti. Tämän jälkeen viisaus ilmaantui maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa.
Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka on voimassa ikuisesti. Kaikki, jotka seuraavat viisautta, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, ovat kuoleman omat. Käänny, Jaakob, tartu viisauteen, kulje kohti valoa, joka siitä loistaa. Älä anna toiselle kunniaasi, älä kalleintasi vieraalle kansalle. Hyvä on meidän osamme, Israel, sillä me tiedämme, mitä Jumala tahtoo.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 19:8, 9, 10, 11. ‒ Joh. 6:68c)
Kertosäe: Herra, sinulla on ikuisen elämän sanat.
Herra on antanut täydellisen lain,
se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat,
ne neuvovat taitamatonta. Kertosäe
Herran käskyt ovat oikeat,
ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat,
ne avaavat silmäni näkemään. Kertosäe
Herran pelko on puhdas,
se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki. Kertosäe
Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,
kalliimmat kuin kullan paljous,
makeammat kuin mesi,
maistuvammat mehiläisen hunajaa. Kertosäe
Seitsemäs lukukappale (Hes. 36:16-17a, 18-28)
Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä ja annan teille uuden sydämen.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihminen! Kun israelilaiset asuivat omassa maassaan, he saastuttivat sen teoillaan ja toimillaan. Minä syöksin vihani heidän ylleen, koska he olivat tahranneet maan veriteoillaan ja saastuttaneet sen epäjumalillaan. Minä karkotin heidät toisten kansojen sekaan, ja he hajaantuivat moniin maihin. Minä tuomitsin heidät sen mukaisesti kuin heidän tekonsa ja toimensa ansaitsivat. Mutta minkä kansojen keskelle joutuivatkin, he tahrasivat minun pyhän nimeni, sillä heistä sanottiin: ’Nämä ovat Herran kansaa, mutta heidän on täytynyt lähteä maastaan.’ Minä olin murheellinen, koska israelilaiset tahrasivat pyhän nimeni, minkä kansojen keskelle joutuivatkin.
Sen tähden sano Israelin kansalle: Näin sanoo Herra Jumala: En minä teidän tähtenne, israelilaiset, tee sitä minkä teen. Minä teen sen pyhän nimeni tähden, jonka te olette tahranneet, minkä kansojen keskelle olettekin joutuneet. Minä osoitan, miten pyhä on suuri nimeni, vaikka se on tahrattu kansojen keskuudessa ‒ te olette tahranneet sen kansojen keskellä. Kansat tulevat tietämään, että minä olen Herra ‒ näin sanoo Herra Jumala ‒ kun minä siinä, mitä teille teen, osoitan pyhyyteni niiden nähden.
Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 42:3, 5bcd, 43:3, 4. ‒ 42:2)
Kertosäe: Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa,
niin minun sieluni janoaa sinua, Jumala.
Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Milloin saan tulla Jumalan kasvojen eteen? Kertosäe
Minä kuljin juhlasaatossa,
astuin Jumalan huoneeseen ilon ja kiitoksen kaikuessa,
juhlakansan suuressa joukossa. Kertosäe
Lähetä valosi ja totuutesi!
Ne johdattakoot minua,
ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Kertosäe
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen,
sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen,
Jumala, minun Jumalani! Kertosäe
tai, jos vietetään kastetta:
(Jes. 12:2-3, 4bcd, 5-6. – 3)
Kertosäe: Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
Jumala on minun pelastajani.
Minä luotan häneen, en pelkää,
sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.
Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!
Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,
julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Kertosäe
Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa!
Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.
Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!
Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne. Kertosäe
tai:
(Ps. 51:12-13, 14-15, 18-19. – 12a)
Kertosäe: Jumala, luo minuun puhdas sydän.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Kertosäe
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu
ja suo minun iloiten sinua seurata,
niin opetan tiesi sinusta luopuneille,
ja he palaavat sinun luoksesi. Kertosäe
Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä,
polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini,
särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Kertosäe
Epistola (Room. 6:3-11)
Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.
Veljet, meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin kasteen kautta kuolemaan, jotta niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 118:1-2, 16-17, 22-23)
Kertosäe: Halleluja, halleluja, halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe
Herran oikea käsi on meidän yllämme.
Herran oikea käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista. Kertosäe
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Kertosäe
Evankeliumi (Luuk. 24:1-12)
Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
21.4.2019 Pääsiäissunnuntain messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 10:34a, 37-43)
Me söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: ”Te tiedätte, mitä on tapahtunut ensin Galileassa ja sitten kaikkialla Juudeassa sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi. Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Me olemme kaiken sen todistajia, mitä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä ‒ ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, jotka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä kautta syntinsä anteeksi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 118:1-2, 16-17, 22-23. – 24)
Kertosäe: Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe
Herran oikea käsi on meidän yllämme.
Herran oikea käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista. Kertosäe
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Kertosäe
Toinen lukukappale (Kol. 3:1-4)
Tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus on.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.
Veljet, jos teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai:
(1. Kor. 5:6b-8)
Puhdistakaa talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Pääsiäissekvenssi (Victimae Paschali Laudes)
Kristityt kantakoot kiitosta pääsiäisuhrille.
Karitsa lunasti lampaat, viaton Kristus sovitti syntiset Isänsä kanssa.
Kuolema ja elämä kävivät ihmeellisen kaksintaistelun.
Elämän Herra kuoli ja hallitsee elävänä.
Sano meille, Maria, mitä näit tiellä?
Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian.
Todistajina näin enkelit, hikiliinan ja vaatteet.
Kristus, toivoni, on noussut ylös, ja hän käy teidän edellänne Galileaan.
Tiedämme Kristuksen totisesti nousseen kuolleista.
Sinä voittaja ja kuningas, armahda meitä. Aamen.
Halleluja (1. Kor. 5:7b-8a)
Halleluja. Halleluja.
Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu.
Meidän on aika viettää juhlaa Herrassa.
Halleluja.
Evankeliumi (Joh. 20:1-9)
Jeesus oli nouseva kuolleista.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, jota Jeesus rakasti, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tämän evankeliumin sijasta voidaan lukea pääsiäisvigilian evankeliumi.
Pääsiäissunnuntain iltamessussa voidaan myös lukea:
Evankeliumi (Luuk. 24:13-35)
Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Samana päivänä, ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen, oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.”
”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.”
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Kristuksen piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”
Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
22.4.2019 ma pääsiäisoktaavin messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 2:14, 22-33)
Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.
Luemme Apostolien teoista.
Helluntaipäivänä Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Israelilaiset, kuulkaa mitä teille sanon! Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Sen Jumala osoitti niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne, niin kuin tiedätte. Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt. Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan, sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, hän pysyy oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Siksi minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, vieläpä ruumiini on lepäävä toivossa, sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua. Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla.’
Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme. Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia. Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 16:1-2a+5, 7-8, 9-10, 11. ‒ 1)
Kertosäe: Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
tai: Halleluja.
Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun valtiaani.”
Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani. Kertosäe
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe
Minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee,
minun ruumiini lepää turvassa.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna pyhäsi nähdä kuolemaa. Kertosäe
Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe
(Pääsiäissekvenssi vapaaehtoinen, ks. pääsiäissunnuntai)
Halleluja (Ps. 118:24)
Halleluja. Halleluja.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 28:8-15)
Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut.”
Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
23.4.2019 ti pääsiäisoktaavin messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 2:36-41)
Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen.
Luemme Apostolien teoista.
Helluntaipäivänä Pietari sanoi juutalaisille: ”Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi ‒ tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”
Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä ‒ keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.” Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 33:4-5, 18-19, 20+22. ‒ 5b)
Kertosäe: Maa on täynnä Herran armoa.
tai: Halleluja.
Herran sana on tosi ja varma.
Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.
Hän rakastaa oikeutta ja vanhurskautta,
maa on täynnä Herran armoa. Kertosäe
Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät häntä
ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.
Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista
ja auttaa nälkävuosien yli. Kertosäe
Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe
(Pääsiäissekvenssi vapaaehtoinen, ks. pääsiäissunnuntai)
Halleluja (Ps. 118:24)
Halleluja. Halleluja.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Joh. 20:11-18)
Minä olen nähnyt Herran ja hän sanoi minulle näin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.”
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” ‒se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene veljieni luo ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
24.4.2019 ke pääsiäisoktaavin messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 3:1-10)
Mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen nimessä: nouse ja kävele.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 105:1-2, 3-4, 6-7, 8-9. ‒ 3b)
Kertosäe: Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa!
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään. Kertosäe
Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan. Kertosäe
Te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset,
te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut,
hän on Herra, meidän Jumalamme,
hänen tuomionsa ulottuvat yli koko maan. Kertosäe
Hän muistaa aina liittonsa,
tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
liiton, jonka hän teki Abrahamin
kanssa,
valan, jonka hän vannoi Iisakille. Kertosäe
(Pääsiäissekvenssi vapaaehtoinen, ks. pääsiäissunnuntai)
Halleluja (Ps. 118:24)
Halleluja. Halleluja.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 24:13-35)
He tunsivat hänet, kun hän mursi leivän.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Samana päivänä, ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen, oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
Jeesus kysyi heiltä: ”Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?” He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ”Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.”
”Mitä te tarkoitatte?” Jeesus kysyi. He vastasivat: ”Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.”
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Kristuksen piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?”
Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
25.4.2019 to pääsiäisoktaavin messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 3:11-26)
Te surmasitte elämän ruhtinaan, mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä, kun parantunut rampa mies pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, kaikki riensivät ihmeissään heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväikköön. Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: ”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei ‒ Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Kristuksensa tuli kärsiä ja kuolla. Tehkää siis parannus ja kääntykää, jotta teidän syntinne pyyhittäisiin pois, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi hänet, joka on teille ennalta määrätty, Kristuksen Jeesuksen.
Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. Mooses on sanonut: ’Herra, teidän Jumalanne, on veljienne joukosta nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni. Kuulkaa häntä, tehkää kaikessa niin kuin hän teille sanoo. Jokainen, joka ei tätä profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.’ Samoin ovat muut profeetat, niin Samuel kuin kaikki myöhemmätkin, kansalle puhuessaan myös ennustaneet näistä päivistä. Te olette profeettojen lapsia, te olette perineet sen liiton, jonka Jumala teki isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: ’Sinun jälkeläisessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat’. Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa. Hänet Jumala on lähettänyt siunaamaan teitä kaikkia, kun käännytte pois pahuudestanne.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 8:2a+5, 6-7, 8-9. – 2a)
Kertosäe: Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
tai: Halleluja.
Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Kertosäe
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa: Kertosäe
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat,
kaikki vesissä liikkuvat. Kertosäe
(Pääsiäissekvenssi vapaaehtoinen, ks. pääsiäissunnuntai)
Halleluja (Ps. 118:24)
Halleluja. Halleluja.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 24:35-48)
Näin on kirjoitettu: Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan kaksi opetuslasta kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.
Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
26.4.2019 pe pääsiäisoktaavin messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 4:1-12)
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä, kun Pietari ja Johannes parannettuaan ramman miehen vielä puhuivat kansalle, tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset. He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista. He pidättivät Pietarin ja Johanneksen ja panivat nämä yöksi vankilaan; oli näet jo ilta. Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet heidän puheensa, uskoivat. Miehiä oli nyt jo noin viisituhatta.
Seuraavana päivänä kokoontuivat Jerusalemissa juutalaisten hallitusmiehet, vanhimmat ja lainopettajat. Ylipappi Hannas oli paikalla, samoin Kaifas, Johannes, Aleksandros ja kaikki muut, jotka olivat ylipapillista sukua. He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: ”Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?”
Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 118:1-2+4, 22-24, 25-27a. – 22)
Kertosäe: Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa.
Julistakaa, te Herran palvelijat:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä! Kertosäe
Herra, anna meille apusi!
Oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Me siunaamme teitä Herran huoneesta.
Herra on Jumala!
Hän antoi valonsa meille. Kertosäe
(Pääsiäissekvenssi vapaaehtoinen, ks. pääsiäissunnuntai)
Halleluja (Ps. 118:24)
Halleluja. Halleluja.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Joh. 21:1-14)
Jeesus tuli ja otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon ‒ kaikkiaan sataviisikymmentäkolme ‒ verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
27.4.2019 la pääsiäisoktaavin messu
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 4:13-21)
Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä, kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi, ja kun he vielä näkivät parannetun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voineet väittää vastaan. He käskivät apostolien poistua istuntosalista ja neuvottelivat keskenään: ”Mitä me teemme näille miehille? Heidän toimestaan on selvästikin tapahtunut ihme. Jerusalemilaiset sen jo tietävät, emmekä me voi sitä kiistää. Mutta ettei tapaus tulisi kansan parissa vielä laajemmalti tunnetuksi, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä enää puhumasta sen miehen nimessä kenellekään.”
He kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä entistä ankarammin, mutta päästivät heidät sitten vapaaksi kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 118:1+14-15, 16-18, 19-21. – 21a)
Kertosäe: Herra, minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua.
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Herra on minun väkeni ja voimani.
Hän pelasti minut.
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran oikea käsi on voimallinen! Kertosäe
Herran oikea käsi on meidän yllämme.
Herran oikea käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan. Kertosäe
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut. Kertosäe
(Pääsiäissekvenssi vapaaehtoinen, ks. pääsiäissunnuntai)
Halleluja (Ps. 118:24)
Halleluja. Halleluja.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä.
Halleluja.
Evankeliumi (Mark. 16:9-15)
Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. Maria lähti sieltä ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivät murheissaan. He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet.
Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu.
Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
28.4.2019 Pääsiäisen 2. sunnuntai eli Jumalan laupeuden sunnuntai – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 5:12-16)
Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin.
Luemme Apostolien teoista.
Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä; kukaan muu ei rohjennut liittyä heidän seuraansa. Mutta kansa piti heitä suuressa arvossa, ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin. Ihmiset toivat sairaita kaduille ja panivat heidät vuoteille ja paareille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 118:2-4, 22-24, 25-27a. – 1)
Kertosäe: Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
tai: Halleluja.
Julista, sinä Israelin kansa:
iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Aaronin suku:
iäti kestää hänen armonsa.
Julistakaa, te Herran palvelijat:
iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä! Kertosäe
Herra, anna meille apusi!
Oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimessä.
Me siunaamme teitä Herran huoneesta.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Kertosäe
Toinen lukukappale (Ilm. 1:9-11a, 12-13, 17-19)
Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti.
Luemme Ilmestyskirjasta.
Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli Ihmisen Pojan kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Joh. 20:29)
Halleluja. Halleluja.
Sinä uskot, Tuomas, koska sait nähdä minut, sanoo Herra.
Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Halleluja.
Evankeliumi (Joh. 20:19-31)
Kahdeksan päivän kuluttua Jeesus tuli.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
