Paavin palmusunnuntain messu
Palmusunnuntaina 17.4. kirkko aloitti pyhän viikon. Roomassa paavi Benedictus XVI:n palmusunnuntain messu Pietarinkirkon aukiolla kokosi tuhansia uskovia. Palmukulkueeseen ja messuun osallistui tänäkin vuonna paljon Rooman hiippakunnan nuoria katolilaisia. Roomassa ja useissa katolisissa maissa palmusunnuntaina näet vietetään myös Maailman nuortenpäivien hiippakunnallisia tapahtumia.
Palmusunnuntain saarnassaan paavi kysyi, mitä oikeastaan teemme osallistuessamme palmukulkueeseen. Onko se jotakin enemmän kuin vain seremonia, kaunis tapa; onko sillä jotakin tekemistä elämäntodellisuutemme kanssa? Vastausta on paavin mukaan etsittävä siitä, mitä Jeesus itse halusi tehdä ja teki.
Jeesus kulki ylös Jerusalemiin pääsiäisjuhlaa varten, tietoisena siitä, että häntä odotti uusi pääsiäinen ja että hän itse korvaisi uhrilampaat uhraamalla itsensä ristillä. Hän tiesi, että leivän ja viinin salatuissa lahjoissa hän antaisi itsensä ikuisesti omilleen, avaisi heille oven uuteen vapautuksen tiehen, yhteyteen elävän Jumalan kanssa. Hän oli matkalla kohti ristin korkeutta. Hänen pyhiinvaelluksensa päämäärä oli kohti itsensä Jumalan korkeutta, jonne hän halusi nostaa jokaisen ihmisen.
Palmusunnuntain kulkue on siksi paavin mukaan kuva jostakin syvemmästä, siitä, että yhdessä Jeesuksen kanssa olemme pyhiinvaelluksella kohti elävää Jumalaa, vaikka tämä ylittääkin omat mahdollisuutemme. Paavi puhui saarnassaan kahdesta ”vetovoimasta”, hyvään ja pahaan. Jumalan rakkauden vetovoima antaa meille todellisen vapauden. Yksin olemme liian heikkoja; Jumalan itsensä on vedettävä meidät korkeuteen itseään kohti.
Paavi viittasi pyhään Augustinukseen: hän olisi joutunut epätoivoon, ellei olisi löytänyt Kristusta, joka saavuttaa sen, mihin omin voiminemme emme pysty. Jeesus Kristus, joka laskeutui Jumalan luota alas luoksemme, ottaa ristiinnaulitussa rakkaudessaan meitä kädestä ja johdattaa korkeuteen.
KATT/VIS/RV
