Kutsu pyhyyteen
Seimen lämpöön tai puhtaimman äitinsä syliin käärityn Jeesus-lapsen sanoma on selvä. Niin kuin jokainen vauva, aivan erityisellä ja korotetulla tavalla lihaksitullut Vapahtaja kutsuu meitä kaikkia löytämään itsestämme sen puhtaan viattomuuden, josta todellinen rakkaus kumpuaa. Synnin tahrima luontomme ei välttämättä helposti anna periksi, mutta uskoakseni monilla ihmisillä on myös toisenlaisia kokemuksia. Ripin avulla he ovat saaneet kokea sitä suurta iloa ja mielen keveyttä, jota vain puhdas sydän voi tarjota. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta mitä kohti me sitten kuljemme, jos emme edes yritä tulla päivä päivältä paremmiksi ihmisiksi ja muokata elämäämme Jumalan tahdon mukaiseksi? Kutsuun ei vastata pysähtymällä vaan sitä noudattamalla.
Tie täydellisyyteen, pyhyyteen, on täynnä pieniä valintoja, tekoja ja tekemättä jättämisiä. Juuri siksi on mielestäni sopivaa näin joulun alla, viattoman Jeesus-lapsen näkyvän kutsun säestämänä lukea uudelleen Vatikaanin II kirkolliskokouksen dogmaattisen konstituution Lumen gentiumin sanat “yleisestä kutsumuksesta pyhyyteen kirkossa”:
Herra Jeesus, jumalallinen Mestari ja kaiken täydellisyyden esikuva, saarnasi kaikille opetuslapsille, mihin säätyyn he sitten kuuluivatkin, sitä elämän pyhyyttä, jonka alkulähde ja täydellistäjä hän itse on: “Olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48). …
On siis kaikille selvää, että kaikki uskovat, olipa heidän säätynsä tai asemansa mikä tahansa, on kutsuttu kristillisen elämän täyteyteen ja täydelliseen rakkauteen.[4] Myös maallisessa yhteiskunnassa tämä pyhyys edistää entistä inhimillisempää elämäntapaa. Tämän täydellisyyden saavuttamiseksi uskovien tulee Kristukselta saamiensa lahjojen mitan mukaan käyttää kaikkia voimiaan voidakseen seurata Kristuksen jälkiä ja muovautua hänen esikuvansa kaltaisiksi, noudattaa kaikessa Isän tahtoa ja siten koko sydämestään omistautua Jumalan kunnialle ja lähimmäisen palvelemiseen. Tällä tavoin Jumalan kansan pyhyys tuottaa runsaita hedelmiä, kuten Kirkon historia niin selvästi osoittaa sen monien pyhimysten elämässä. (Lumen gentium, 40)
Ehkäpä lähestyvä joulun aika voi tuoda elämämme vilskeen keskelle myös sitä hiljaisuutta ja rauhaa, jota etsivä ihmissydän tarvitsee voidakseen lähestyä Jumalan salaisuutta ja oppia tuntemaan paremmin Kristusta, tosi ihmistä ja tosi Jumalaa.
Rauhallista joulua! Fridfull jul! A Peaceful Christmas!
Marko Tervaportti
Pääkirjoitus
Fides 14/2011
