Fides 09/2010 Caritas in veritate
Vuosi sitten ilmestyi paavimme Benedictuksen kolmas kiertokirje nimeltään Caritas in veritate eli suomeksi Rakkaus totuudessa. Tavallaan tämä ensyklika täydentää hänen ensimmäistä kiertokirjettään, joka oli nimeltään Deus caritas est eli Jumala on rakkaus. Uuden kiertokirjeen suomenkielinen laitos on vielä tänä vuonna saatavissa tiedotuskeskuksemme julkaisemana. Nyt paavi käsittelee Jumalan rakkauden globaaleja ulottuvuuksia, eli miten meidän ajassamme olisi rakennettava oikeudenmukaista ja rauhallista maailmaa evankeliumin hengessä.
Totuus, että Jumala on luonut jokaisen ihmisen ainutlaatuiseksi persoonaksi – omaksi kuvakseen, on antanut oikean sisällön ihmisen kutsumukselle elää rakkaudessa Jumalaan, lähimmäiseensä ja oman itseensä. Tämä kutsumus on lahja. Jumala on antanut tämän lahjan meille tehdäkseen meidät kykeneviksi elämään henkilökohtaisessa suhteessa häneen ja rakentamaan hänen kanssaan myös hyviä suhteita lähimmäisiimme esim. ystävyydessä, avioliitto- ja perhe-elämässä ja muiden läheisyydessämme elävien ihmisten kanssa.
Tämä lähimmäisen rakastaminen on kiertokirjeen mukaan rakkauden mikroulottuvuus, kun sen sijaan rakkauden makroulottuvuus koskee kansojen laajoja valtiollisia ja yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia oloja sekä maitten kansainvälisiä yhteyksiä ja järjestöjä. Juuri tästä makroulottuvuudesta on kysymys Caritas in veritate -kirjeessä.
Kiertokirjeen aihepiiri on niin rikas, että siitä on tullut arvokas opaskirja paitsi piispoille ja teologeille, myös poliitikolle ja kansanedustajalle, Euroopan Unionin parlamentaarikolle ja jopa Yhdistyneitten kansakuntien kokouksen jäsenelle. Ainakin olisi toivottavaa, että se pääsisi niiden käsiin, joilla on poliittista arvovaltaa ja jotka pystyvät vaikuttamaan kansojen kehitykseen tulevaisuudessa.
Caritas in veritate -kiertokirjeen punainen lanka on maailman kaikinpuolinen kehitys.
Johdannossaan paavi pohdiskelee kirjeen otsikkoa perusteellisesti. Mitä merkitsee rakkaus totuudessa? Otsikko oli huolellisesti valittu ja Raamatusta otettu (Joh. 8:22; 1 Kor.13:6; Joh.14:6; Matt 22:36-40).
Paavi ei ole tahtonut käsitellä nyt kuten aikaisemmin rakkautta osana totuudessa elämisestä, vaan totuuden osuutta kristillisen rakkauden ymmärtämisessä. Meidän kristittyjen on tehtävä Jumalan totuus uskottavaksi maailmassa rakkaudenteoillamme, toiminnassamme ja järjestelyissämme.
Vasta silloin Jumalan rakkauden talous toimii ja elävöittää kansojen elämää, kun Jumalan ilmoittama totuus valaisee ihmiskuntaa, ruumiillistuu maailmassa ja tulee näkyväksi yhteiskunta-, valtio- ja kuntaelämän kaikilla tasolla ja alueilla. Silloin rakkaus lopettaa ihmisten ja kansojen ahneuden ja itsekkyyden pahat juonet, tuhoisat sodat ja etniset puhdistukset. Silloin se synnyttää kaikkialla maailmassa todellista vapautta, pysyvää rauhaa ja oikeudenmukaisesti jaettua kaikinpuolista hyvinvointia.
Nykyisin jokaisella ihmisellä on omia totuuksia ja rakkauden normeja. Paavi kirjoitti olevansa hyvin tietoinen nykyisestä rakkauden käsityksen vääristelystä ja siitä, miten rakkauden varsinainen merkitys on hämärtynyt ellei kokonaan väärin ymmärretty. Tosi rakkauden vaatimukset unohdetaan helposti tai niitä ei pidetä tärkeinä ihmiskunnan omalletunnolle ja vastuuntunnolle. Sitä vastoin meidän on palveltava ihmiskuntaa Jumalan ehdoilla, hänen pyyteettömän rakkautensa ja armeliaisuutensa hengessä.
Tällöin paavi ei vaadi vaatimistaan ihmisiltä ja kansojen johtajilta ehdotonta kuuliaisuutta kirjeessään esittämilleen ajatuksille ylhäältä saamallaan arvovallalla. Pikemminkin hän vetoaa Vapahtajan tavoin vilpittömästi Jumalan nimessä ihmisten hyvään tahtoon. Muistuttaessaan evankeliumin keskeisistä ajatuksista hän toivoo, että nämä antaisivat hyviä virikkeitä maailman suurien ongelmien ratkaisemiseen. Samalla hän kutsuu myös parannuksen tekoihin toivoen, että maailman vaikutusvaltaiset ihmiset ja johtoelimet käyttäisivät hänen antamaansa hyvää siementä tehdessään tulevaisuudessa päätöksiä maailman rauhan ja yleisen hyvän edistämiseksi. Tällä tavoin paavi apostoli Pietarin seuraajana pyrkii vahvistamaan meidän uskoamme ja herättämään myös muissa ihmisissä uskoa Jumalan ilosanomaan.
Kiertokirje Caritas in veritate siis korostaa sitä, että ilman oikeaa käsitystä Jumalan ilmoittamasta totuudesta ei kannata puhua rakkaudesta. Jumalan totuus on meidän uskomme aarre. Tämä uskon lahja täydentää sen, mitä ihmisjärki syystä tai toisesta ei ole vielä saanut selville tai minkä ihmiset ovat unohtaneet. Eihän ole olemassa kahta erilaista elämän totuutta. Ihmisjärki ja uskontaju ammentavat samasta totuuden lähteestä. Samoin Jumalan rakkauden lahja myös pyhittää, syventää ja täydentää kaiken sen, mikä suuressa makromaailmassa on vielä jäänyt oivaltamatta ja kehittämättä inhimillisen rajoittuneisuuden takia tai mikä on heikentynyt maailmassa ihmisten syntien ja niiden pahojen seurausten tähden, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät monia niin sanottuja pahoja ja syntisiä struktuureja valtioiden taloudessa ja kansojen sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa.
Kiertokirjeensä lopussa paavi toteaa, että globalisointi itsessään ei ole hyvää tai pahaa. Kaikki riippuu siitä, miten me ihmiset sen toteutamme. Me emme saa tulla sen uhreiksi, vaan meidän on muokattava tätä ilmiötä ihmiskunnan hyväksi suhtautumalla siihen ennakkoluulottomasti ja järkevästi Jumalan meille lahjoittaman rakkauden ja totuuden hengessä.
isä Frans Voss SCJ
