Gregoriaaninen messu Helsingissä
Helluntaisunnuntaina 27.5. klo 12.30 Helsingin piispa Teemu Sippo SCJ viettää Pyhän Henrikin katedraalissa latinankielisen messun gregoriaanisen kuoron avustamana. Tämä messu avaa Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa uuden messuajan: syksystä alkaen tarjotaan kerran kuukaudessa sunnuntaisin kirkon liturgiseen traditioon kiintyneille uskoville mahdollisuus osallistua niin sanottuun vanhaan messuun, eli messuun, joka vietetään vuonna 1962 voimassa olevia liturgisia kirjoja käyttäen.
Vaikka messu tällä kertaa vietetään uuden messujärjestyksen mukaisesti (Novus Ordo), on hiippakunta etsinyt apua voidakseen taata sen, että jatkossa messu voitaisiin viettää säännöllisesti vanhempaa liturgiaa käyttäen. Tässä merkityksessä hiippakunta käy neuvotteluja Kristus-Kuninkaan instituutin kanssa, jolla on pysyvää toimintaa myös Ruotsissa.
Vanhamuotoisen liturgian uusi tuleminen
Viime vuosina kirkko on tullut yhä tietoisemmaksi vanhamuotoisen liturgian merkityksestä ja arvosta. Sen laajempaa käyttöä on suositellut varsinkin paavi Benedictus XVI, jonka apostolinen kirje Summorum Pontificum (2007) avasi uuden aikakauden kirkon liturgisessa elämässä. Asiakirjaan sisältyvissä säädöksissä paavi toteaa muun muassa näin:
1. Paavali VI:n julkaisema Missale Romanum on katolisen kirkon latinalaisen riituksen ”rukouksen säännön (lex orandi)” tavallinen ilmaisumuoto. Toisaalta pyhän Pius V:n julkaisemaa ja autuaan Johannes XXIII: n toimituttamaa Missale Romanumia on pidettävä kirkon saman ”rukouksen lain (lex orandi)” erityisenä ilmaisumuotona. Sen kunnioitettavan ja vanhan käytön takia sille kuuluu osoittaa asianmukaista arvostusta. Nämä kaksi kirkon ”rukouksen säännön (lex orandi)” ilmaisumuotoa eivät mitenkään johda ”uskon säännön (lex credendi)” jakautumiseen. Ne ovat itse asiassa ainoan roomalaisen riituksen kaksi käytäntöä.
Siksi on sallittua viettää messu-uhria käyttäen autuaan Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumin virallista painosta, jota ei koskaan ole otettu pois käytöstä, kirkon liturgian erityisenä muotona. …
Vähän yli vuosi sitten Vatikaani vielä vahvisti apostolisen kirjeen merkityksen ja täsmensi sitä joiltakin osin julkaisemalla ohjeiston Universae Ecclesiae. Siinä selitetään (kohta 8) myös syyt vanhamuotoisen liturgian tarjoamiselle:
a) tarjota kaikille uskoville roomalaista liturgiaa vanhemmassa muodossa [Usus Antiquior], pitäen sitä arvokkaana aarteena, joka pitää säilyttää;
b) todellisuudessa varmistaa ja tarjota [liturgian] vanhempaa muotoa kaikille niille, jotka sitä pyytävät, käsittäen, että vuoden 1962 roomalainen liturgia on tarkoitettu tarjottavaksi avokätisesti uskovien hyväksi ja että harkintaa on käytettävä näitä uskovia ajatellen myönteisessä mielessä, sillä he ovat sen pääasiallinen kohde;
c) edistää sovintoa kirkon sydämessä.
Mitä gregoriaaninen messu tarkoittaa?
Gregoriaanisella messulla tarkoitetaan kirkon perinteessä 30 peräkkäisen messun sarjaa, jonka avulla toivotaan, että tietyn kuolleen ihmisen sielu pääsisi kiirastulesta taivaaseen. Vanhamuotoisen liturgian käytön lisääntyessä termiä on alettu käyttää myös kuvaamaan liturgian vanhempaa muotoa yleensä, koska sana ”gregoriaaninen” viittaa sekä vanhamuotoisen liturgian että siihen olennaisesti kuuluvan kirkkolaulun juuriin, jotka saavat alkunsa pyhän Gregorius Suuren alullepanemasta liturgisesta uudistustyöstä. Vanhamuotoista liturgiaa kutsutaan siellä täällä gregoriaaniseksi riitukseksi, vaikka se tosiasiassa tunnustetaan vain roomalaisen riituksen toiseksi muodoksi tai käytännöksi. Esimerkiksi Tukholman hiippakunnan sivuilla käytetään tätä ilmaisua.
KATT
