Kaksi paavia kanonisoidaan

Paavi Franciscus kanonisoi eli julistaa pyhiksi autuaat paavit Johannes XXIII:n ja Johannes Paavali II:n 27. huhtikuuta 2014, pääsiäisen toisena sunnuntaina eli Jumalan laupeuden sunnuntaina, Pietarinkirkon aukiolla klo 11 vietettävän messun yhteydessä.

Kanonisaatiomessua voi seurata Radio Vaticanan suorana lähetyksenä linkeistä: http://player.rv.va  tai  https://www.youtube.com/user/vatican. Kanonisaatioon liittyvistä tapahtumista kertoo myös sivusto http://2popesaints.org/EN/Home.

• Lisätietoja Johannes XXIII:sta ja Johannes Paavali II:sta (elämäkerta)
• Kanonisaatioon vaaditut ihmeet
• Tietoja kanonisaatiomessusta

Lyhyet elämäkerrat

Johannes XXIII   –  Angelo Giuseppe Roncalli

Angelo Giuseppe Roncalli syntyi 25. marraskuuta 1881 Sotto il Montessa, pienessä kylässä Bergamon lähellä, neljäntenä 13 lapsesta. Pienestä saakka hän osoitti taipumusta kirkolliseen elämään. Hän meni Bergamon pappisseminaariin vuonna 1892 ja siirtyi 1901 Roomaan Apollinare-seminaariin. Hänet vihittiin papiksi 10. elokuuta 1904 Santa Maria in Montesanton kirkossa Roomassa.

Vuonna 1905 hänet valittiin uuden Bergamon piispan, mons. Giacomo Radini Tedeschin sihteeriksi. Vuodesta 1906 hän opetti seminaarissa useita aineita, kirkkohistoriaa, patristiikkaa ja apologetiikkaa. Tänä aikana hän toimi myös hiippakunnan lehden päätoimittajana. Sodan sytyttyä 1915 hän toimi yli kolmen vuoden ajan kappalaisena auttamassa haavoittuneita Bergamon sotilassairaaloissa.

Vuonna 1921 paavi kutsui hänet Roomaan johtamaan uskon levittämisen seuran työtä Italiassa. Vuonna 1925 hänet nimitettiin apostoliseksi visitaattoriksi Bulgariaan ja vihittiin piispaksi; hän aloitti näin työn Pyhän istuimen diplomaattipalveluksessa. Vuoden 1934 lopussa hänet nimitettiin arkkipiispaksi ja lähetettiin apostolisena delegaattina Turkkiin ja Kreikkaan. Toisen maailmansodan aikana hän säilytti harkitun neutraalin suhtautumistavan, jonka kautta hän pystyi auttamaan tuhansia Euroopasta natseja pakenevia juutalaisia. 30. joulukuuta 1944 hänet nimitettiin apostoliseksi nuntiukseksi Ranskaan. Hänet luotiin kardinaaliksi 12. tammikuuta 1953 ja nimitettiin Venetsian patriarkaksi 15. tammikuuta 1953.

Hänet valittiin paaviksi 28. lokakuuta 1958 ja hän otti nimekseen Johannes XXIII. Niiden harmiksi, jotka odottivat hänen olevan pelkkä iäkäs siirtymävaiheen paavi, hän osoitti alusta alkaen uudenlaista toimintatapaa, joka heijasti hänen monissa kokemuksissa kypsynyttä inhimillistä ja papillista persoonallisuuttaan. Hän pyrki antamaan palveluviralleen pastoraalisen leiman ja lisäsi tilaisuuksia uskovien kohtaamiseen vierailemalla seurakunnissa, sairaaloissa ja vankiloissa.

25. tammikuuta 1959 hän ilmoitti Vatikaanin II kirkolliskokouksen koollekutsumisesta. Kirkolliskokouksen päämääränä oli hänen avajaispuheensa 11. lokakuuta 1962 mukaan esittää perinteinen opetus nykyaikaan sopivalla tavalla, ei määritellä uusia oppeja.

Hän ponnisteli jatkuvasti rauhan hyväksi, mikä näkyy hänen kiertokirjeistään Mater et Magistra (1961) ja Pacem in terris (1963), jotka löytyvät suomennettuina kokoelmasta Paavien yhteiskunnallinen opetus (KATT 1990), sekä ratkaisevasta panoksestaan Kuuban kriisin yhteydessä 1962.

Hän kuoli 3. kesäkuuta 1963. Paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi 3. syyskuuta 2000.

Johannes Paavali II  –  Karol Józef Wojtyła

Karol Wojtyła syntyi Wadowicessa Puolassa 18. toukokuuta 1920. Hän menetti äitinsä 9-vuotiaana.

Hän aloitti vuonna 1938 opinnot Krakovan Jagellonica-yliopistossa, jonka 1939 natsien miehitysjoukot sulkivat, ja joutui sitten työskentelemään kivilouhimolla ja kemiantehtaassa. Hän opiskeli Krakovan maanalaisessa pappisseminaarissa ja hänet vihittiin papiksi 1. marraskuuta 1946. Hänet lähetettiin Roomaan opiskelemaan teologian tohtoriksi, väitöskirja käsitteli uskoa pyhän Ristin Johanneksen kirjoituksissa. Vuonna 1948 hän palasi Puolaan, työskenteli joissakin seurakunnissa ja toimi opiskelijakappalaisena vuoteen 1951, jolloin hän jatkoi filosofian ja teologian opintojaan. Filosofian väitöskirja käsitteli Max Schelerin etiikkaa. Myöhemmin hänestä tuli moraaliteologian ja etiikan professori Krakovan pappisseminaariin ja Lublinin katoliseen yliopistoon.

4. heinäkuuta 1958 paavi Pius XII nimitti hänet Krakovan apulaispiispaksi, ja hänet vihittiin piispaksi 28. syyskuuta 1958. 13. tammikuuta 1964 hänet nimitettiin Krakovan arkkipiispaksi ja luotiin kardinaaliksi 26. kesäkuuta 1967.

Hän osallistui Vatikaanin II kirkolliskokoukseen, jossa antoi merkittävän panoksen pastoraalikonstituution Gaudium et spes työstämiseen. Hänet valittiin paaviksi 16. lokakuuta 1978.

Hän suoritti 146 pastoraalista vierailua Italiassa, vieraili suurimmassa osassa Rooman hiippakunnan yli 300 seurakunnasta ja teki 104 pastoraalista matkaa eri puolille maailmaan. Pohjoismaissa ja Suomessa hän vieraili vuonna 1989. Hän lähestyi uusia sukupolvia aloittamalla Maailman nuortenpäivän vieton.

Hänen tärkeimpien asiakirjojensa joukossa ovat 14 kiertokirjettä, 15 apostolista kehotuskirjettä, 11 apostolista konstituutiota ja 45 apostolista kirjettä. Useita asiakirjoista on suomennettu. Paavina hän kirjoitti myös 5 kirjaa, joista on suomennettu ”Uskalla toivoa” (WSOY 1996) ja ”Lahja ja salaisuus” (KATT 2005).

Johannes Paavali II vietti 147 beatifikaatiota (joissa julisti 1338 autuasta) ja 51 kanonisaatiota (joissa julisti 482 pyhää). Hänellä katsotaan olleen merkittävä vaikutus Itä-Euroopan vapautumisen ja demokratisoitumisen tukemisessa ja edistämisessä. 13. toukokuuta 1981 hän joutui vakavan murhayrityksen kohteeksi Pietarinkirkon aukiolla. Hän antoi hyökkääjälleen anteeksi.

Hän kuoli Roomassa 2. huhtikuuta 2005, pääsiäisen toisen sunnuntain eli Jumalan laupeuden sunnuntain aattona (Johannes Paavali II itse oli vuonna 2000 nimennyt pääsiäisen 2. sunnuntain Jumalan laupeuden sunnuntaiksi ja määrännyt sen vieton kirkon yleiskalenteriin).

Paavi Benedictus XVI antoi erivapauden avata hänen kanonisaatioprosessinsa jo toukokuussa 2005, ilman tavanomaista 5 vuoden aikarajaa henkilön kuolemasta. Johannes Paavali II julistettiin autuaaksi 1. toukokuuta 2011, pääsiäisen 2. sunnuntaina eli Jumalan laupeuden sunnuntaina. Samana sunnuntaina, 27. huhtikuuta 2014, autuaat Johannes XXIII ja Johannes Paavali II julistetaan pyhiksi.

Ihmeet

Johannes Paavali II

Sisar Marie Simon-Pierre Normand, jolla oli diagnosoitu Parkinsonin tauti vuonna 2001, parani Johannes Paavali II:n esirukouksen ansiosta 2.-3. kesäkuuta 2005. Paavi Benedictus XVI hyväksyi ihmeen 14. tammikuuta 2011. Johannes Paavali II julistettiin autuaaksi 1. toukokuuta 2011.

5. heinäkuuta 2013 paavi Franciscus hyväksyi toisen ihmeen, joka luettiin autuaan Johannes Paavali II:n esirukouksen ansioksi. Ihme oli tapahtunut 1. toukokuuta 2011, Johannes Paavali II:n autuaaksijulistamisen iltana. Costa Ricasta kotoisin oleva Floribhet Mora, jolla oli vakava aivovaltimoaneurysma, rukoili Johannes Paavali II:ta ja parantui. Johannes Paavali II:n esirukouksen ansiosta naisen koko perhe löysi jälleen uskon, joten kyseessä oli ”lähes kaksinkertainen ihme”. Tapausta tutkittiin hiippakunnallisessa tuomioistuimessa 20.11.–2.12.2012; Pyhäksi julistamisen kongregaatio hyväksyi sen päteväksi 12. helmikuuta 2013 ja lääketieteen asiantuntijat totesivat yksimielisesti 28. helmikuuta 2013, että parantumiselle ei löydy tieteellistä selitystä.

Johannes XXIII

Napolissa 25. toukokuuta 1966 sisar Caterina Capitani parantui Johannes XXIII:n esirukouksen ansiosta vakavasta mahahaavasta, jonka takia hän oli ollut lähellä kuolla. Johannes Paavali II hyväksyi ihmeen 27. tammikuuta 2000 ja julisti Johannes XXIII:n autuaaksi 3. syyskuuta 2000.

Heinäkuussa 2013, jolloin paavi Franciscus vahvisti toisen ihmeen tapahtuneen Johannes Paavali II:n esirukouksen kautta, Vatikaani ilmoitti myös, että paavi Franciscus haluaa Johannes XXIII:n kanonisaatioprosessin etenevän myös ilman toista ihmettä. Tämä vahvistettiin konsistorissa 30. syyskuuta 2013. Kyse on niin sanotusta ”pro gratia” -menettelystä, eli kanoninen lainsäädäntö sallii, että paavi voi sopivaksi katsomistaan syistä kanonisoida autuaaksi julistetun ilman yleensä vaadittua toista ihmettä.

Kanonisaatiomessun kulku

• Messun ohjelmakirjanen löytyy täältä: http://www.vatican.va/news_services/liturgy/libretti/2014/20140427-libretto-canonizzazione.pdf 

Ennen messua rukoillaan Jumalan laupeuden ruusukko, jonka yhteydessä on mietiskelyteksteinä joitakin otteita Johannes XXIII:n ja Johannes Paavali II:n saarnoista ja puheista.

Kanonisaatio: Ensimmäisenä Pyhäksi julistamisen kongregaation prefekti, kardinaali Angelo Amato SDB yhdessä postulaattorien (postulaattori vastaa kanonisaatioprosessin valmistelusta, tutkimuksista ja asiakirjoista) kanssa esittää paaville juhlallisesti kolmiosaisen pyynnön autuaiden Johannes XXIII:n ja Johannes Paavali II:n kanonisaatiosta: pyhä äitikirkko pyytää, että paavi kirjoittaisi autuaat Johannes XXIII:n ja Johannes Paavali II:n pyhien luetteloon.

Kanonisaatiosanat latinaksi:

Ad honorem Sanctae et Individuae Trinitatis, ad exaltationem fidei catholicae et vitae christianae incrementum, auctoritate Domini nostri Jesu Christi, beatorum Apostolorum Petri et Pauli ac Nostra, matura deliberatione praehabita et divina ope saepius implorata, ac de plurimorum Fratrum Nostrorum consilio, Beatos Ioannem XXIII et Joannem Paulum II Sanctos esse decernimus et definimus, ac Sanctorum Catalogo adscribimus, statuentes eos in universa Ecclesia inter Sanctos pia devotione recoli debere. In nomine Patris et Filii et Spiritus Sancti. Amen.

Epävirallinen suomennos:

Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi, katolisen uskon ylistykseksi ja kristillisen elämän kasvattamiseksi, Herramme Jeesuksen Kristuksen ja pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin sekä omalla auktoriteetillamme, tarkoin harkittuamme ja rukoiltuamme usein jumalallista apua sekä kysyttyämme neuvoa monilta veljiltämme piispuudessa julistamme ja määritämme autuaat Johannes XXIII:n ja Johannes Paavali II:n pyhiksi, kirjoitamme heidän nimensä pyhien luetteloon ja säädämme, että heitä kunnioitetaan pyhinä koko kirkossa. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Tämän jälkeen alttarin luo tuodaan pyhäksi julistettujen reliikit. Messu jatkuu normaalisti Gloria-hymnillä. Messun lukukappaleet ovat pääsiäisen 2. sunnuntain lukukappaleet eli Ap.t. 2:42-47, Ps. 118:2-4, 13-15b, 22-24, 1. Piet. 1:3-9 ja Joh. 20:19-31. Ennen evankeliumia lauletaan pääsiäissekvenssi Victimae paschali laudes. Evankeliumin jälkeen on paavin saarna, uskontunnustus latinaksi sekä esirukoukset, joita luetaan useilla eri kielillä. Sen jälkeen seuraa eukaristian liturgia.

KATT/VIS/RV