13.1.2019 Herran kaste, juhla – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 40:1-5, 9-11)

Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.

Ääni huutaa: ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.”

Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: Teidän Jumalanne tulee!

Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 104:1b-2, 3-4, 24-25, 27-28, 29-30. – 1)

Kertosäe:    Ylistä Herraa, minun sieluni!
Miten suuri ja mahtava hän on!

Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet!
Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
valo ympäröi sinut kuin viitta.
Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan. Kertosäe

Sinä olet tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.
Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.
Sinä teet tuulista sanasi viejät
ja panet liekit palvelijoiksesi. Kertosäe

Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt!
Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
Niin merikin, tuo suuri ja aava ‒ miten luvuton lauma siinä vilisee,
parvittain eläimiä, pieniä ja suuria! Kertosäe

Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. Kertosäe

Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,
kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot. Kertosäe

Toinen lukukappale (Tit. 2:11-14, 3:4-7)

Hän pelasti meidät uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä Titukselle.

Rakkaani, Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja hurskaasti tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.  Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän vanhurskaiden tekojemme ansiosta vaan laupeutensa tähden. Hän pelasti meidät uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi, niin kuin toivomme.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (vrt. Luuk. 3:16)

Halleluja. Halleluja.
On tuleva minua väkevämpi, sanoi Johannes.
Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 3:15-16, 21-22)

Kun Jeesus oli kastettu, taivas aukeni hänen rukoillessaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Kristus. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”

Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Jouluaika päättyy.

14.1.2019 ma arkipäivän messu

Kirkkovuoden tavallinen aika alkaa.

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 1:1-6)

Jumala on puhunut meille Pojassaan.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.

Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Ei myöskään näin: ”Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.” Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: ”Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 97:1+2b, 6+7c, 9. – vrt. 7c)    

Kertosäe:                       Kumartakaa Herraa, kaikki enkelit.

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa,
iloitkoot meren saaret ja rannat!
Hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Kertosäe

Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan,
kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Herran edessä kumartuvat maahan kaikki jumalat. Kertosäe

Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias,
kaikkia jumalia korkeampi. Kertosäe

Halleluja (Mark. 1:15)

Halleluja. Halleluja.
Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 1:14-20)

Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: ”Seuratkaa minua. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. Hekin olivat veneessä, verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heti heidät. He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

15.1.2019 ti arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 2:5-12)

Jumalan tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi. Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: ”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, panit kaiken hänen valtansa alle.”

Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. Sen kuitenkin näemme, että tuo ”lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu”, Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään ”seppelöity kirkkaudella ja kunnialla”. Jumalan armosta hän maistoi kuolemaa kaikkien puolesta. Hän, jonka tähden ja jonka kautta kaikki on, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 8:2a+5, 6-7, 8-9. – vrt. 7)

Kertosäe:                       Sinä asetit kaiken Poikasi valtaan.

Herra, meidän Jumalamme,
kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!
Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Kertosäe

Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa: Kertosäe

lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat,
kaikki vesissä liikkuvat. Kertosäe

Halleluja (vrt. 1. Tess. 2:13)

Halleluja. Halleluja.
Ottakaa Jumalan sana vastaan, ei ihmisten sanana
vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 1:21-28)

Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni Kapernaumissa sapattina synagogaan ja opetti. Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.

Kaupungin synagogassa oli juuri silloin mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän alkoi huutaa: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: ”Vaiti! Lähde hänestä!” Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. Kaikki joutuivat ymmälle ja kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on? Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla! Saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee.” Hänen maineensa levisi kohta kaikkialle, ympäri koko Galilean.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

16.1.2019 ke arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 2:14-18)

Hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Lapset ovat lihaa ja verta, ja siksi Jeesuskin tuli niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, jotta hän kuolemallaan riistäisi vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästäisi vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä ‒ hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 105:1-2, 3-4, 6-7, 8-9. – 8a)

Kertosäe:                       Herra muistaa aina liittonsa.

tai:                                  Halleluja.

Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään. Kertosäe

Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan. Kertosäe

Te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset,
te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut,
hän on Herra, meidän Jumalamme,
hänen tuomionsa ulottuvat yli koko maan. Kertosäe

Hän muistaa aina liittonsa,
tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa,
valan, jonka hän vannoi Iisakille. Kertosäe

Halleluja (Joh. 10:27)

Halleluja. Halleluja.
Minun lampaani kuulevat minun ääneni, sanoo Herra,
ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 1:29-39)

Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni synagogasta Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

17.1.2019 to pyhä Antonius, apotti, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 3:7-14)

Rohkaiskaa toinen toistanne, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa. Siellä isänne panivat minut koetteelle ‒ ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein. Minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin: ’Aina he sydämessään kulkevat harhaan.’ He eivät tahtoneet seurata minun teitäni, ja niin minä vihassani vannoin: ’Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.'” Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 95:6-7c, 7d-9, 10-11. – 7d-8a)

Kertosäe:    Kuulkaa tänä päivänä, mitä Herra sanoo:
Älkää paaduttako sydäntänne.

Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme
ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kertosäe

Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
”Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran,
kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.
He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä. Kertosäe

Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan,
kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.
Silloin minä vihassani vannoin:
’He eivät pääse lepopaikkaan, jonka olen heille luvannut.'” Kertosäe

Halleluja (vrt. Matt. 4:23)

Halleluja. Halleluja.
Jeesus julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta
ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 1:40-45)

Spitaali lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: ”Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: ”Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna puhdistumisestasi se uhri, jonka Mooses on määrännyt, todisteeksi heille.” Mutta lähdettyään sieltä mies alkoi joka puolella kuuluttaa ja levittää tietoa tapahtuneesta, niin ettei Jeesus enää voinut julkisesti mennä yhteenkään kaupunkiin. Hän pysytteli kaupunkien ulkopuolella asumattomilla seuduilla, ja kaikkialta tuli ihmisiä hänen luokseen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

18.1.2019 pe arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 4:1-5, 11)

Pyrkikäämme kaikin voimin tuohon lepoon.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, olkaamme varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä voimassa, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan.

Jumala on siis sanonut: Ja niin minä vihassani vannoin: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti. Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: ”Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään.” Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: ”Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani.” Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 78:3+4bc, 6-7, 8. – vrt. 7b)

Kertosäe:                       Älkää unohtako Jumalan tekoja.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää
ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
me kerromme tulevillekin polville:
Herran voimasta, Herran teoista,
ihmeistä, joita hän on tehnyt, Kertosäe

jotta tulevakin polvi ne tuntisi,
jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua,
muistaa, mitä hän on tehnyt,
ja noudattaa hänen käskyjään, Kertosäe

jotta eivät olisi kuin isänsä,
nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset,
jotka häilyivät sinne tänne
eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. Kertosäe

Halleluja (Luuk. 7:16)

Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 2:1-12)

Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” ‒ hän puhui nyt halvaantuneelle ‒ ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Iltamessu ja I vesper seuraavasta juhlapyhästä.

19.1.2019 la pyhä Henrik, piispa ja marttyyri, hiippakunnan ja koko Suomen suojelija, juhlapyhä

(huom. pyhän Henrikin juhlapyhän vietto voidaan siirtää sunnuntaille 20.1.)

Ensimmäinen lukukappale (Sir. 45:12-20, 4-5)

Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.

Luemme Sirakin kirjasta.

Aaron sai turbaaninsa päälle kultaruusukkeen, otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus; se oli voiman ja kunnian ylväs merkki, silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan. Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut, eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut, vaan hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen. Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan, ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa. Mooses vihki hänet virkaan ja voiteli hänet pyhällä öljyllä, ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas. Hänen tuli pappina palvella Jumalaa ja siunata kansaa hänen nimessään. Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet uhraamaan pyhiä polttouhreja, suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua muistutukseksi Herralle ja kansan syntien sovitukseksi. Käskyillään Herra antoi hänelle vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä ja opettaa säädökset Jaakobille, saattaa Israelin tietoon Herran laki. Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä, jotka olivat hänelle kateellisia: Datanin ja Abiramin miehet ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha. Herra näki sen ja suuttui. Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät, teki kansan nähden tunnusteon ja poltti heidät tulensa liekeissä. Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa, antoi hänelle oman perintöosan: hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät, ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää.

Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta. Herra salli hänen kuulla äänensä, johdatti hänet tummaan pilveen ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä, elämän ja ymmärryksen lain, jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille, sen ohjeet ja määräykset Israelille.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Ensimmäinen lukukappale (Viis. 3:1-9)

Niin kuin alttarilla poltettavan uhrilahjan hän otti heidät vastaan.

Luemme Viisauden kirjasta.

Oikeamielisten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä mikään kärsimys enää ulotu heihin. Ymmärtämättömien silmissä he ovat kuolleita, ja heidän poismenoaan pidetään onnettomuutena, heidän lähtöään täältä perikatona, mutta he ovat päässeet rauhaan. Ihmisten mielestä kuolema oli heille rangaistus, mutta he olivat täynnä kuolemattomuuden toivoa. Kevyesti heitä kuritettiin – runsaasti heitä siunataan. Jumala pani heidät kokeeseen ja havaitsi heidät kelvollisiksi. Niin kuin kultaa sulatusuunissa hän tutki ja koetteli heitä, niin kuin alttarilla poltettavan uhrilahjan hän otti heidät vastaan. Kun tilinteon hetki koittaa, he loistavat kirkkaasti, leimahtavat kuin kipinä olkilyhteessä. He saavat hallintaansa maailman kansat, he jakavat niille oikeutta, ja Herra on iäti heidän kuninkaansa. Ne, jotka turvaavat Herraan, ymmärtävät totuuden, ne, jotka pysyvät uskollisena rakkaudessa, saavat sijansa hänen luonaan. Hänen pyhiensä osaksi tulee armo ja laupeus, hän pitää valituistaan huolen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. – 6)

Kertosäe:  Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe

Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita. Kertosäe

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe

Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään. Kertosäe

tai:

(Ps. 124:2-3, 4-5, 7b-8. ‒ 7a)

Kertosäe:    Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta.

Ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
meidät olisi nielty elävältä,
kun heidän vihansa myrsky nousi. Kertosäe

Vedet olisivat meidät vieneet,
tulvan aallot peittäneet,
vyöryvät vedet hukuttaneet. Kertosäe

Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
Meidän apumme on Herran nimessä,
hänen, joka on luonut taivaan ja maan. Kertosäe

Toinen lukukappale (2. Kor. 5:14-20)

Jumala uskoi meille sovituksen viran.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Kristuksessa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Toinen lukukappale (Room. 8:31b-39)

Ei kuolema eikä elämä voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala ‒ mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus ‒ mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.”

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Pyhän Henrikin sekvenssi (Coetus noster), vapaaehtoinen

Soikoon riemu, pyhä, suuri,
Henrikin on juhla juuri,
jalo paimen, uskon muuri,
meille tarjoo riemun tään.

Taivaan ase armoitettu,
valikoitu, ylennetty,
kaunistettu, korotettu
kunnioista ylimpään.

Britanniassa syntyi hän,
sai Herran armon väkevän;
johdatuksest’ Ylimmän
piispaksi hän vihittiin.

Kuulu paimen Upsalan,
sankar’ uskon oikean,
sovassa ristin sotijan
Suomessa hän surmattiin.

Niin moni merkki, ilmestys
osoittaa, ett’ on pyhimys
hän jalo, että Jumalaa,

jot’ alttiisti hän palveli,
rakasti ja julisti,
palvella tulee, rakastaa.

Herran marttyyri, oot vaivas
palkkaa, jonk’ on pannut taivas,
korkeint’ ikikunniassa,
pyhäin seuras ihanassa
korotettu nauttimaan.

Meidät, jotka riemukkaina
kilvan kiitämme sua aina,
seuraan enkeleitten saata,
ilohon, jok’ ei voi laata,
autuaitten asumaan. Aamen.

Halleluja

Halleluja. Halleluja.
Hurskas esipaimenemme ja suojelijamme,
Henrik, jalo veritodistaja,
tee meidät osallisiksi kruunustasi oikeaa tietä kulkien.
Halleluja.

Evankeliumi (Joh. 4:34-39a)

Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Evankeliumi (Matt. 10:28-33)

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.