Lukukappaleet 23.6.2019 alkavalle viikolle
23.6.2019 su Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhla, juhlapyhä – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 14:18-20)
Hän toi leipää ja viiniä.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Salemin kuningas Melkisedek toi leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen: ”Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi.” Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 110:1, 2, 3, 4. ‒ 4bc)
Kertosäe: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.
Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.” Kertosäe
Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli! Kertosäe
Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta. Kertosäe
Näin on Herra vannonut,
eikä hän valaansa peruuta:
”Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.” Kertosäe
Toinen lukukappale (1. Kor. 11:23-26)
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Sekvenssi (Lauda, Sion, Salvatorem)
Voidaan lukea tai laulaa sekvenssi Lauda, Sion, Salvatorem joko kokonaan tai lyhyempi muoto (Ecce panis, * * *:stä alkaen).
Kiitä, Siion, Vapahtajaasi, kiitä johtajaasi ja paimentasi virsillä ja lauluilla.
Kiitä niin paljon kuin voit, sillä hän on kaikkea kiitosta suurempi, etkä voi häntä tarpeeksi kiittää.
Tänään esitetään erityinen aihe kiitokseen: elävä ja eläväksi tekevä leipä.
Sen hän antoi – sen tiedämme – pyhässä ehtoollispöydässä kahdelletoista veljelle.
Olkoon kiitoksemme täydellinen, kaikuva ja suloinen, olkoon mielemme riemu kaunis.
Juhlapäivää vietetään näet muistaen tämän aterian ensimmäistä asettamista.
Tässä uuden kuninkaan ateriassa väistyy vanha pääsiäinen uuden liiton pääsiäislampaan edestä.
Uusi karkottaa vanhan, totuus poistaa varjon ja valkeus yön.
Sen, minkä Kristus teki ehtoollisessa, hän käski tehdä muistokseen.
Pyhän opetuksen neuvomina me pyhitämme leivän ja viinin autuuden uhriksi.
Kristityille annetaan oppi, että leipä muuttuu lihaksi ja viini vereksi.
Mitä et käsitä, mitä et näe, sen vahvistakoon luja usko, joka ylittää luonnon järjestyksen.
Eri muodoissa, jotka ovat hahmoja eivätkä itse olemusta, piilevät erinomaiset lahjat.
Liha on ruokaa ja veri juomaa, mutta Kristus on kuitenkin kokonaan kummassakin muodossa.
Nautittaessa häntä ei leikata, ei murreta eikä jaeta, vaan hänet otetaan vastaan kokonaan.
Nauttiipa hänet yksi tai tuhannet, kaikki saavat yhden ja saman; nauttiminen ei kuluta häntä.
Hyvät nauttivat hänet ja pahatkin, mutta eri tuloksin: elämäkseen tai turmiokseen.
Pahoille se on kuolemaksi, hyville elämäksi; miten erilainen vaikutus onkaan samalla nauttimisella!
Älä horju, kun sakramentti murretaan, vaan muista, että murusessakin on yhtä paljon kuin kokonaisessa.
Olemusta ei särjetä, vaan ainoastaan hahmo murretaan; se ei vähennä läsnä olevan asemaa eikä arvoa.
* * *
Katso enkelien leipää, joka on tullut matkamiesten ravinnoksi.
Se on tosi ruokaa lapsille, jota ei saa heittää koirille.
Siitä ennustettiin vertauskuvin, kun Iisak uhrattiin, pääsiäislammas teurastettiin ja isille annettiin mannaa.
Hyvä paimen, tosi leipä, Jeesus, armahda sinä meitä; kaitse meitä, varjele meitä ja näytä meille hyvyytesi elävien maassa.
Sinä, joka tiedät kaiken ja voit kaiken, joka meitä kuolevaisia täällä ruokit, tee meidät siellä pöytäkumppaneiksi, taivaan kansalaisten kanssaperillisiksi ja tovereiksi.
Halleluja (Joh. 6:51)
Halleluja. Halleluja.
Minä olen elävä leipä, joka on tullut taivaasta, sanoo Herra.
Se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 9:11b-17)
Kaikki söivät kyllikseen.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus puhui väkijoukolle Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa. Kun päivä alkoi kallistua iltaan, Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Lähetä ihmiset pois, että he menisivät lähiseudun kyliin ja taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Tämä on aivan asumatonta seutua.” ”Antakaa te heille syötävää”, sanoi Jeesus. He vastasivat: ”Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa ‒ vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?” Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin.” He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
24.6.2019 ma Pyhän Johannes Kastajan syntymä, juhlapyhä
Ensimmäinen lukukappale (Jes. 49:1-6)
Minä teen sinusta valon kaikille kansoille.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä! Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.” Minä sanoin: ”Turhan takia olen itseni uuvuttanut, tyhjään olen haaskannut voimani. Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä, palkkani Jumalan huomassa.” Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa ‒ olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani ‒ näin hän sanoo: ”Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 139:1-3, 13-14ab, 14c-15. ‒ 14a)
Kertosäe: Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kertosäe
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä. Kertosäe
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Kertosäe
Toinen lukukappale (Ap.t. 13:22-26)
Johannes julisti ennen Kristuksen tuloa.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä Paavali sanoi: ”Jumala nosti isillemme kuninkaaksi Daavidin. Daavidista hän myös antoi todistuksen: ’Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, mieleni mukaisen miehen. Hän on kaikessa toteuttava minun tahtoni.’ Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle parannuksen kastetta. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’ Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä pelastuksesta.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Luuk. 1:76)
Halleluja. Halleluja.
Sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 1:57-66, 80)
Hänen nimensä on Johannes.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli autiomaassa siihen päivään saakka, jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
25.6.2019 ti arkipäivän messu
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 13:2, 5-18)
Ei sovi, että meidän välillämme on riitaa, sillä me olemme veljiä keskenämme.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Abram oli hyvin rikas; hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa. Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan. Abram jäi Kanaaninmaahan, kun taas Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien liepeille ja päätyi lopulta Sodomaan. Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän. Lähde vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle.”
Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kunnes asettui Hebroniin Mamren tammistoon. Sinne hän rakensi alttarin Herralle.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 15:2-3a, 3bc-4ab, 5. – 1a)
Kertosäe: Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi?
Se, joka on rehellinen ja tekee oikein,
jonka sydän on vilpitön ja puheet totta,
ja joka ei panettele. Kertosäe
Se, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa
eikä saata naapuriaan huonoon huutoon,
joka kaihtaa kunniattomia
mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Kertosäe
Se, joka ei vaadi lainasta korkoa
eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi.
Hyvin käy sen, joka näin elää. Kertosäe
Halleluja (Joh. 8:12)
Halleluja. Halleluja.
Minä olen maailman valo, sanoo Herra.
Sillä, joka seuraa minua, on elämän valo.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 7:6, 12-14)
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
26.6.2019 ke arkipäivän messu, tai pyhä Josemaría Escrivá, pappi
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 15:1-12, 17-18)
Abraham uskoi Jumalaan, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi (Room. 4:3). Herra teki liiton hänen kanssaan.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herraan, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
Herra sanoi Abramille: ”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan.” Mutta Abram kysyi: ”Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?” Silloin Herra sanoi hänelle: ”Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen.” Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois. Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet.
Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 105:1-2, 3-4, 6-7, 8-9. – 8a)
Kertosäe: Herra muistaa aina liittonsa.
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään. Kertosäe
Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan. Kertosäe
Te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset,
te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut,
hän on Herra, meidän Jumalamme,
hänen tuomionsa ulottuvat yli koko maan. Kertosäe
Hän muistaa aina liittonsa,
tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa,
valan, jonka hän vannoi Iisakille. Kertosäe
Halleluja (vrt. Joh. 15:4a, 5b)
Halleluja. Halleluja.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä, sanoo Herra.
Se, joka pysyy minussa, tuottaa paljon hedelmää.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 7:15-20)
Hedelmistä te tunnette heidät.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
27.6.2019 to arkipäivän messu, tai pyhä Kyrillos Aleksandrialainen, piispa ja kirkonopettaja
Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 16:1-12, 15-16)
Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi hänelle nimen Ismael.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar. Niin Sarai sanoi Abramille: ”Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen.” Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi. Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä. Silloin Sarai sanoi Abramille: ”Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme.” Abram sanoi Saraille: ”Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet.” Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.
Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa. Hän sanoi: ”Hagar, Sarain orjatar, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?” Hagar vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Sarain luota.” Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja ota nöyrästi vastaan hänen kurituksensa.” Herran enkeli sanoi hänelle vielä: ”Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea.” Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: ”Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli, kun valitit hätääsi. Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.”
Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Hagar oli synnyttänyt, nimen Ismael. Abram oli kahdeksankymmentäkuusivuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
tai lyhyempi muoto:
(1. Moos. 16:6b-12, 15-16)
Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi hänelle nimen Ismael.
Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan. Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa. Hän sanoi: ”Hagar, Sarain orjatar, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?” Hagar vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Sarain luota.” Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja ota nöyrästi vastaan hänen kurituksensa.” Herran enkeli sanoi hänelle vielä: ”Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea.” Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: ”Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli, kun valitit hätääsi. Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.”
Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Hagar oli synnyttänyt, nimen Ismael. Abram oli kahdeksankymmentäkuusivuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 106:1-2, 3-4a, 4b-5. – 1a)
Kertosäe: Kiittäkää Herraa, hän on hyvä!
tai: Halleluja.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
kuka voi häntä kyllin ylistää? Kertosäe
Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti,
jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
Herra, sinä olet armollinen kansallesi ‒
muistathan myös minua! Kertosäe
Auta minua, ota minut huomaasi,
että saisin kokea valittujesi onnen,
että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee,
ja ylistää sinua yhdessä perintöosasi kanssa. Kertosäe
Halleluja (Joh. 14:23)
Halleluja. Halleluja.
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani, sanoo Herra.
Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 7:21-29)
Kalliolle rakennettu talo ja hiekalle rakennettu talo.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.”
Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Iltamessu seuraavasta juhlapyhästä:
28.6.2019 pe Jeesuksen pyhä sydän, juhlapyhä – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (Hes. 34:11-16)
Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Näin sanoo Herra Jumala: ”Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään ‒ näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 23:1-3a, 3b-4, 5, 6. – 1)
Kertosäe: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni. Kertosäe
Hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Kertosäe
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Kertosäe
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti. Kertosäe
Toinen lukukappale (Room. 5:5b-11)
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.
Veljet, Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Matt. 11:29ab)
Halleluja. Halleluja.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne, sanoo Herra,
ja oppikaa minulta, sillä minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.
Halleluja.
tai:
Halleluja (Joh. 10:14)
Halleluja. Halleluja.
Minä olen hyvä paimen, sanoo Herra.
Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 15:3-7)
Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti fariseuksille ja lainopettajille tämän vertauksen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
29.6.2019 la pyhät apostolit Pietari ja Paavali, juhlapyhä
Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 12:1-11)
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa. Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan.
Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ”Nouse kiireesti.” Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: ”Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi.” Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: ”Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.” Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä juutalaisten kansa toivoi minulle tapahtuvan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 34:2-3, 4-5, 6-7, 8-9. ‒ 5b)
Kertosäe: Herra vapautti minut kaikesta pelosta.
Minä tahdon aina ylistää Herraa,
lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta!
Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi.
Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat. Kertosäe
Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa,
kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään!
Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Kertosäe
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua.
Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä. Kertosäe
Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.
Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä.
Onnellinen se, joka turvaa häneen. Kertosäe
Toinen lukukappale (2. Tim. 4:6-8, 16-18)
Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele.
Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä Timoteukselle.
Rakkaani, minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.
Herra kuitenkin auttoi minua ja antoi minulle voimaa, jotta voisin saattaa julistustyöni päätökseen ja evankeliumin kaikkien kansojen kuuluville, ja näin pelastuin leijonan kidasta. Herra pelastaa vastedeskin minut kaikesta pahasta ja vie minut turvaan taivaalliseen valtakuntaansa. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (Matt. 16:18)
Halleluja. Halleluja.
Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.
Sitä eivät tuonelan portit voita.
Halleluja.
Evankeliumi (Matt. 16:13-19)
Sinä olet Pietari, ja minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan, kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
30.6.2019 kirkkovuoden 13. sunnuntai – vuosi C
Ensimmäinen lukukappale (1. Kun. 19:16b, 19-21)
Elisa nousi ja seurasi Eliaa.
Luemme Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä Herra sanoi Elialle: ”Voitele seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa.” Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen. Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: ”Haluaisin ensin suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua.” Elia sanoi hänelle: ”Mene, mutta tule heti takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt.” Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi (Ps. 16:1-2a+5, 7-8, 9-10, 11. – vrt. 5a)
Kertosäe: Herra, sinä olet minun perintöosani.
Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun valtiaani.”
Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani. Kertosäe
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe
Minun sydämeni iloitsee, sieluni riemuitsee,
minun ruumiini lepää turvassa.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,
et anna pyhäsi nähdä kuolemaa. Kertosäe
Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe
Toinen lukukappale (Gal. 5:1, 13-18)
Teidät on kutsuttu vapauteen.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä galatalaisille.
Veljet, vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö lihaanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Koko laki on täytetty tässä yhdessä käskyssä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne.
Tarkoitan tätä: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihanne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja (1. Sam. 3:9, Joh. 6:68c)
Halleluja. Halleluja.
Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.
Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Halleluja.
Evankeliumi (Luuk. 9:51-62)
Hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: ”Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät? Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia. Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
