Lukukappaleet 4.8.2019 alkavalle viikolle

4.8.2019 Kirkkovuoden 18. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (Saarn. 1:2, 2:21-23)

Mitä ihminen hyötyy kaikesta vaivannäöstään?

Luemme Saarnaajan kirjasta.

Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta! Voihan käydä niin, että kaiken, minkä on vaivaa nähden ja viisaasti, taitavasti ja menestyen saanut aikaan, joutuu sitten jättämään toiselle, vaikka tämä ei ole nähnyt siitä lainkaan vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri vääryys. Tosiaankin, mitä ihminen silloin saa korvaukseksi vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, kaikesta, millä hän itseään rasittaa auringon alla? Ovathan hänen päivänsä pelkkää huolta ja hänen työnsä murhetta, eikä hänen mielensä saa lepoa edes yöllä. Tämäkin on turhuutta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 90:3-4, 5-6, 12-13, 14+17. – 1)

Kertosäe:                        Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,
kuin öinen vartiohetki. Kertosäe

Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Kertosäe

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi! Kertosäe

Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille,
anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt. Kertosäe

Toinen lukukappale (Kol. 3:1-5, 9-11)

Tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus on.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.

Veljet, jos teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.

Kuolettakaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (Matt. 5:3)

Halleluja. Halleluja. 
Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 12:13-21)

Kaikki, minkä olet itsellesi varannut ‒ kenelle se joutuu?

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”

Ja hän esitti heille vertauksen: ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut ‒ kenelle se joutuu?’ Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

5.8.2019 ma arkipäivän messu, tai Santa Maria Maggiore -basilikan vihkiminen

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (4. Moos. 11:4b-15)

Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas.

Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä israelilaiset rupesivat taas valittamaan ja sanoivat: ”Olisipa meillä nyt kunnon ruokaa! Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! Mutta nyt me joudumme kärsimään nälkää. Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!”

Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanväristä kuin suitsutuspihka. Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin.

Mooses kuuli, miten israelilaiset itkivät telttojensa ovella. Herra vihastui suuresti, ja Mooses oli murheissaan. Hän sanoi Herralle: ”Miksi kohtelet niin tylysti minua, palvelijaasi? Miksi olet minua kohtaan niin säälimätön, että olet pannut taakakseni tämän kansan? Minäkö muka olen tämän kansan äiti, minäkö olen sen synnyttänyt, kun käsket minua nostamaan sen syliini kuin hoitaja sylilapsen! Pitäisikö minun käsilläni kantaa tämä kansa siihen maahan, josta valalla vannoen annoit lupauksen jo meidän esi-isillemme? Mistä minä otan lihaa jaettavaksi kansalle, kun se itkien ahdistaa minua ja pyytää: ’Anna meille lihaa syötäväksi!’ Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mieluummin kuolla heti. Ole minulle armollinen ja päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 81:12-13, 14-15, 16-17. – vrt. 2)

Kertosäe:         Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, hän on väkevä auttajamme.

Kansani ei kuullut minun ääntäni,
Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa. Kertosäe

Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan. Kertosäe

Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään,
ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia minä ruokin parhaalla vehnällä,
vuodatan sille kalliosta hunajaa. Kertosäe

Halleluja (Matt. 4:4b)

Halleluja. Halleluja.
Ei ihminen elä ainoastaan leivästä,
vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 14:13-21)

Kaikki söivät kyllikseen.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan, kuultuaan Johannes Kastajan kuolemasta, Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä. Kun hän veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat.

Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää.” ”Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa”, he vastasivat. ”Tuokaa ne tänne minulle”, sanoi Jeesus. Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista. Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

6.8.2019 ti Herran kirkastuminen, juhla

Ensimmäinen lukukappale (Dan. 7:9-10, 13-14)

Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi.

Luemme profeetta Danielin kirjasta.

Kun minä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta. Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.

Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

(2. Piet. 1:16-19)

Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta.

Luemme apostoli Pietarin toisesta kirjeestä.

Rakkaani, emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 97:1-2, 5-6, 9. ‒ 1a+9a)

Kertosäe:                Herra on kuningas! Hän on Korkein, maailman valtias.

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa,
iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä,
hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Kertosäe

Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä,
maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan,
kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Kertosäe

Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias,
kaikkia jumalia korkeampi. Kertosäe

Halleluja (Matt. 17:5c)

Halleluja. Halleluja.
Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.
Kuulkaa häntä!
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 9:28b-36)

Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

7.8.2019 ke arkipäivän messu, tai pyhä Sixtus II, paavi, seuralaisineen, marttyyrit, tai pyhä Cajetanus, pappi

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (4. Moos. 13:1-2, 25 – 14:1, 26-29, 34-35)

He väheksyivät ihanaa maata (Ps. 106:24).

Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra sanoi Moosekselle Paranin autiomaassa: ”Lähetä miehiä tutkimaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää sinne yksi mies joka heimosta. Kunkin heistä tulee olla sukunsa päämies.”

Tutkittuaan maata neljänkymmenen päivän ajan miehet lähtivät paluumatkalle ja tulivat takaisin Mooseksen, Aaronin ja kansan luo Kadesiin, Paranin autiomaahan. He tekivät selkoa retkestään ja näyttivät Kanaaninmaan hedelmiä. Moosekselle he kertoivat: ”Olemme käyneet maassa, johon meidät lähetit, ja se maa todella tulvii maitoa ja hunajaa. Katso, tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta siellä asuva kansa on voimakas, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. Negevissä asuu amalekilaisia, vuoristossa heettiläisiä, jebusilaisia ja amorilaisia, ja meren äärellä sekä Jordanin varsilla asuu kanaanilaisia.”

Kansa alkoi huutaa Moosesta vastaan, mutta Kaleb tyynnytteli sitä ja huusi: ”Me hyökkäämme sinne heti ja otamme maan haltuumme! Me pystymme siihen!” Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: ”Emme me pysty käymään sen kansan kimppuun. He ovat vahvempia kuin me.” Kertomuksillaan he saivat israelilaiset tuntemaan pelkoa Kanaaninmaata kohtaan. He sanoivat: ”Maa, jota kävimme tutkimassa, vie hengen niiltä, jotka sinne asettuvat. Kaikki ihmiset, jotka siellä näimme, olivat hyvin kookkaita. Näimme siellä myös jättiläisiä, jättikokoisia anakilaisia. Me tunsimme itsemme heidän edessään pieniksi kuin heinäsirkat, ja sellaisilta me varmaan näytimmekin heidän silmissään.”

Silloin kansa alkoi itkeä ja parkua ja valitti koko yön. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan? Sano Israelille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille sen, mistä olen kuullut teidän itsenne puhuvan. Tähän autiomaahan te sorrutte, kaikki katselmuksessa lasketut miehet, joka ainoa kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, te kaikki, jotka olette nurisseet minua vastaan. Neljäkymmentä päivää te kiersitte tutkimassa tuota maata, neljäkymmentä vuotta teidän on kärsittävä rangaistustanne ‒ vuosi kutakin päivää kohti. Näin te opitte tietämään, mitä merkitsee joutua minun hylkäämäkseni. Minä, Herra, olen sanonut sanottavani. Näin minä teen koko tälle kelvottomalle kansalle, joka on liittoutunut minua vastaan: täällä autiomaassa jokainen tämän kansan jäsen kohtaa loppunsa, tänne he kuolevat.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 106:6-7a, 13-14, 21-22, 23. – vrt. 4)

Kertosäe:                     Muista meitä, Herra, sinä olet armollinen kansallesi.

tai:                                Halleluja.

Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin,
pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.
Kun isämme olivat Egyptissä,
he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Kertosäe

Kohta he taas unohtivat hänen tekonsa,
eivät odottaneet hänen neuvojaan.
Autiomaassa he kävivät ahnaiksi
ja koettelivat Jumalaa. Kertosäe

He unohtivat Jumalan, pelastajansa,
hänet, joka teki suuria Egyptissä,
Haamin maassa ihmeellisiä töitä,
pelottavia tekoja Kaislamerellä. Kertosäe

Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät,
mutta Mooses, hänen valittunsa,
astui hänen eteensä ja suojeli heitä,
taivutti hänet säästämään kansan. Kertosäe

Halleluja (Luuk. 7:16)

Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 15:21-28)

Suuri on sinun uskosi, nainen!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

8.8.2019 to pyhä Dominicus, pappi, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (4. Moos. 20:1-13)

Kalliosta alkoi juosta vettä.

Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä, kun israelilaiset vuoden ensimmäisessä kuussa saapuivat Sinin autiomaahan, he asettuivat joksikin aikaa Kadesiin. Siellä Mirjam kuoli, ja hänet haudattiin sinne.

Mutta israelilaisilla ei ollut vettä, ja siksi he ryhtyivät vastustamaan Moosesta ja Aaronia. He syyttelivät Moosesta ja sanoivat: ”Kunpa mekin olisimme saaneet kuolla samalla kertaa kuin ne veljemme, joiden Herra antoi kuolla! Miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan? Tänne me nyt kuolemme karjoinemme kaikkinemme! Miksi te toitte meidät Egyptistä tähän kurjaan paikkaan? Eihän täällä kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenoita. Täällä ei ole edes vettä mitä juoda!”

Mooses ja Aaron menivät kansanjoukon luota pyhäkköteltan ovelle ja painoivat kasvonsa maahan. Silloin Herran kirkkaus näyttäytyi heille. Herra sanoi Moosekselle: ”Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan.”

Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä.  Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: ”Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?” Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen.

Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan.” Tämä vesipaikka sai nimekseen Meriba, koska israelilaiset siellä kapinoivat Herraa vastaan. Siellä Herra osoitti pyhyytensä heidän keskuudessaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 95:1-2, 6-7abc, 7d-9. – 7d-8a)

Kertosäe:      Kuulkaa tänä päivänä, mitä Herra sanoo: Älkää paaduttako sydäntänne.

Nyt iloiten laulakaa Herralle,
kohottakaa hänelle riemuhuuto,
hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää,
virittäkää hänelle riemuvirsi! Kertosäe

Tulkaa, kumartukaa maahan,
polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat,
joita hänen kätensä kaitsee. Kertosäe

Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:
Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran,
kun isänne koettelivat minua autiomaassa,
Meriban ja Massan luona.
He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä. Kertosäe

Halleluja (Matt. 16:18)

Halleluja. Halleluja.
Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.
Sitä eivät tuonelan portit voita.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 16:13-23)

Sinä olet Pietari, ja minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan, kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika.”

Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Kristus.

Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

9.8.2019 pe pyhä Ristin Teresa Benedicta, neitsyt ja marttyyri, Euroopan suojelija, juhla

Ensimmäinen lukukappale (Hoos. 2:16b, 17b, 21-22)

Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi.

Luemme profeetta Hoosean kirjasta.

Näin sanoo Herra: ”Minä vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä. Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä. Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 45:11-12, 14-15, 16-17. ‒ Matt. 25:6b)

Kertosäe:                           Sulhanen tulee: menkää Kristusta, Herraa, vastaan!

Kuule, tyttäreni, kuuntele neuvoani.
Unohda kansasi, unohda isäsi suku.
Sytyttäköön kauneutesi kuninkaan!
Hän on sinun herrasi. Kumarru hänen eteensä. Kertosäe

Kuninkaan tytär saapuu palatsiin kaikessa loistossaan,
hänen vaatteensa ovat kullalla kirjotut.
Juhlapuvussa hänet viedään kuninkaan eteen.
Neidot, ystävättäret, seuraavat häntä. Kertosäe

Heitä viedään riemusaatossa,
he astuvat kuninkaan palatsiin.
Nouskoot sinun poikasi, kuningas, isiesi sijaan,
saat asettaa heidät ruhtinaiksi maahasi. Kertosäe

Halleluja

Halleluja. Halleluja.
Tule, Kristuksen morsian, ja ota vastaan kruunu,
jonka Herra on sinulle valmistanut iankaikkisuudessa.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 25:1-13)

Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus esitti opetuslapsilleen tämän vertauksen: ”Taivasten valtakunta on oleva kuin kymmenen neitsyttä, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki neitsyet heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

10.8.2019 la pyhä Laurentius, diakoni ja marttyyri, juhla

Ensimmäinen lukukappale (2. Kor. 9:6-10)

Iloista antajaa Jumala rakastaa.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: ”Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa kestää ikuisesti.”

Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän vanhurskautenne sadon karttua.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 112:1-2, 5-6, 7-8, 9. ‒ 5a)

Kertosäe:              Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille.

Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa
ja rakastaa Herran käskyjä.
Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia,
polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen. Kertosäe

Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti. Kertosäe

Ei hän pelkää pahoja viestejä,
hänen sydämensä on vakaa, hän luottaa Herraan.
Hänen sydämensä on vahva, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Kertosäe

Hän antaa avokätisesti köyhille,
hänen vanhurskautensa pysyy ikuisesti,
hänen sarvensa kohoaa kunniassa. Kertosäe

Halleluja (Joh. 8:12bc)

Halleluja. Halleluja.
Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä,
vaan hänellä on elämän valo, sanoo Herra.
Halleluja.

Evankeliumi (Joh. 12:24-26)

Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Iltamessu seuraavasta sunnuntaista:

11.8.2019 Kirkkovuoden 19. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (Viis. 18:6-9)

Sinä rankaisit meidän vastustajiamme ja samalla kutsuit meidät luoksesi ja johdit kunniaan.

Luemme Viisauden kirjasta.

Vapautuksen yö ilmoitettiin ennalta esi-isillemme, jotta he varmasti tietäisivät, millaiset olivat ne valat, joihin he uskoivat, ja niin olisivat rohkealla mielellä. Sinun kansasi odotti oikeamielisten pelastusta ja vihollisten tuhoa; sinä rankaisit meidän vastustajiamme ja samalla kutsuit meidät luoksesi ja johdit kunniaan. Sinun hurskaasi, jalojen miesten jälkeläiset, toimittivat uhrinsa salassa ja sitoutuivat yksimielisesti noudattamaan tätä pyhää lakia: hurskaiden tulee jakaa keskenään niin menestys kuin vaaratkin. Jo tuolloin he puhkesivat kiitokseen ja lauloivat esi-isien ylistyslauluja.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 33:1+12, 18-19, 20+22. – 12b)

Kertosäe:     Onnellinen se kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen.

Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat,
oikeamieliset, ylistäkää häntä!
Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on valinnut perinnöksi itselleen. Kertosäe

Herran silmä on niiden yllä, jotka pelkäävät häntä
ja panevat toivonsa hänen laupeuteensa.
Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista
ja auttaa nälkävuosien yli. Kertosäe

Meidän sielumme odottaa Herraa,
hän on meidän apumme ja kilpemme.
Herra, tulkoon armosi meidän yllemme,
niin kuin me panemme toivomme sinuun. Kertosäe

Toinen lukukappale (Hepr. 11:1-2, 8-19)

Hän odotti kaupunkia, jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen todiste, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. Uskon kautta Saara kykeni saamaan jälkeläisen, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana, vaikka hänen aikansa jo oli ohi. Siksi yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.

Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(Hepr. 11:1-2, 8-12)

Hän odotti kaupunkia, jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen todiste, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. Uskon kautta Saara kykeni saamaan jälkeläisen, vaikka hänen aikansa jo oli ohi, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana. Siksi yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (Matt. 24:42a, 44)

Halleluja. Halleluja.
Valvokaa ja olkaa valmiit,
sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 12:32-48)

Olkaa tekin valmiit.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.

Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Pietari sanoi: ”Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?” Herra vastasi: ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.

Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(Luuk. 12:35-40)

Olkaa tekin valmiit.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.