Fides: Maailma ja me
Pääkirjoitus – Fides 06/2009
Tätä kirjoittaessani paavi Benedictuksen pyhiinvaellus Pyhällä maalla on edennyt jo Israelin puolelle. Minua on yllättänyt kovasti se, kuinka voimakkaan ”kansallisesti” kansainvälinen lehdistö pyhän isän vierailua seuraa. Siinä, missä italialainen uutistoimisto kuuntelee paavin sanoja ja kertoo hänen olevan ”rauhan asialla”, englantilainen epäilee, pystyykö paavi tasapainottelemaan erimielisten isäntiensä vaatimusten keskellä, ja saksalainen on huolissaan, osaako saksalainen ”pontiffi” riittävän selväsanaisesti tuomita holokaustin — ja sen kieltämisen.
Toisella puolella maapalloa, Yhdysvalloissa, katolinen kenttä kuhisee. Syynä on se, että katolinen Notre Dame -yliopisto antoi maan uudelle presidentille tunnustuksen, huolimatta siitä, että tämä tunnetaan avoimena aborttioikeuksien puolestapuhujana ja aborttilainsäädännön lieventäjänä sekä kantasolututkimuksen edistäjänä. Sadat tuhannet katolilaiset ovat ilmaisseet yliopistolle pettymyksensä, 70 piispaa on kertonut vastustavansa tunnustuksen myöntämistä ja arvostetut katolilaiset ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan yliopiston palkintoja.
Mitä tahansa mieltä olemmekin siitä, missä raja kulkee, se kulkee jossakin. Yhdysvaltain piispainkokous asetti sen jo useita vuosia sitten kulkemaan suurin piirtein niin, etteivät katoliset instituutiot voi koskaan palkita tai kutsua puhumaan sellaisia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat keskeisissä moraalisissa kysymyksissä jyrkästi eri mieltä katolisen opetuksen kanssa.
Ei voi olla huomaamatta, että kirkon ja sekulaarin maailman välisellä rintamalinjalla on menossa jonkinlainen ”tarkistusvaihe”. Ehkäpä on tullut aika selvittää, missä kummankin maailman rajalinjat oikein ovat. Meistäkin jokaisen on aika selvittää ja olla tietoinen siitä, mikä uskomme valossa todella on sopivaa ja mikä ei, ja siellä, missä sopivuuden rajat ovat menneet rikki, ottaa kantaa pyhän äitimme kirkon puolesta.
Marko Tervaportti
