Maailman lähetyspäivä sunnuntaina 18.10.

loka 8, 2009

Share

Lähetyspäivän kolehti kerätään 18. lokakuuta kaikissa messuissa kirkon lähetystyön hyväksi.

MUUT AVUSTUKSET SUORAAN PIISPAN KANSLIAN LÄHETYSAVUSTUSTILILLE:
NORDEA 221938-868

”Kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa.” (Ilm. 21:24)

Kaikkialla maailmassa, jokaisessa seurakunnassa, vietetään maailman lähetyspäivää tänä vuonna 18. lokakuuta. Meitä rohkaistaan avartamaan näköpiiriämme, kuulummehan yleismaailmalliseen kirkkoon, jossa kaikista kansoista tulevat ihmiset työskentelevät yhdessä. Ilmestyskirjasta otettu lause ”kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa” (21:24) on paavimme Benedictuksen tämän vuoden lähetyspäivän viestin tiivistetty otsikko. Viestissään paavi muistuttaa meitä jokaista kutsumuksestamme olla “maan suola ja maailman valkeus” (Matt. 5:13-14). Olemme kutsutut levittämään Kristuksen, joka on kansojen Valo, kaikkialle maailman eri kolkkiin, pyhän Paavalin, ”pakanoiden apostolin”, jalanjäljillä.

Maailman lähetyspäivänä  meitä rohkaistaan siis muistamaan kaikkialla maailmassa toimivia lukuisia lähetystyöntekijöitä ja heidän laumojaan. Siksi keräämmekin kolehdin silloin erityisesti lähetystyölle. Meidän rukouksemme ja lahjoituksemme auttavat tukemaan kirkkoja, sairaaloita, kouluja ja kutsumuksia maissa, joissa kirkko on uusi, vastaperustettu tai köyhä. Se on tilaisuutemme osoittaa rakkautta ja solidaarisuutta veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka jakavat kanssamme saman uskon. Tiedämme, että vasta yksi kolmasosa maailman väestöstä on kristittyjä. Kristuksen antaman lähetyskäskyn toteuttaminen on siis edelleen kesken. Jokaisen sukupolven kristityt ovat kutsutut osallistumaan lähetystyöhön omien mahdollisuuksiensa mukaan omana aikanaan. Jokainen voi aina antaa tukensa rukouksin ja myös taloudellisesti.

Maailmanlaajuista lähetystyötä johtaa Rooman kuuriassa Kansojen evankelioimisen kongregaatio (ent. Pro propaganda Fide, per. 1622). Sen yhteydessä toimii neljä paavillista lähetysseuraa, jotka huolehtivat lähetystyön rahoituksesta ja koulutuksesta sekä innostavat lähetystyöhön. Uskon levittämisen yhdistys (Association for the Propagation of the Faith) on yksi niistä, jota Pohjoismaissa kutsutaan nimellä MISSIO. Se vastaa maailman lähetyspäivän järjestelyistä ja antaa uusille, vastaperustetuille tai köyhille hiippakunnille välttämätöntä tukea niiden ponnistellessa kohti omavaraisuutta.

Tänä  vuonna Pohjoismaiden MISSIO on valinnut tukensa kohteeksi mm. Etelä-Afrikassa olevat paikalliset kirkot. Missio tukee paikallisväestöä maatalousyhteistyön rakentamisessa ja johtaa kahta koulua, joissa oppiaineena on ”maatalous ja permakulttuuri.” Tavoitteena on yli kahdensadan aikuisen ja lapsen opettaminen permakulttuurissa siten, että he tulevaisuudessa kykenisivät elättämään itsensä. Tähän tarvitaan monenlaisia työkaluja ja opettajia. Mitä nämä koulut saavat aikaan? Vastauksena mm. paikalliset oppivat omilta opettajiltaan miten he kykenevät elättämään itsensä olemassa olevilla resursseilla; lapset oppivat lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi miten maanperän kanssa tulisi toimia; ihmiset, eritoten naiset, saavat takaisin riippumattomuutensa; ylijäämätuotteet on mahdollista myydä paikallisilla markkinoilla.

Missioprojekti opettaa afrikkalaisille maataloutta, jonka kautta he itse voisivat hankkia elantonsa. Näin nälkä, köyhyys ja työttömyys voidaan kitkeä  pois paremman koulutuksen ja yhteiskunnallisen kehityksen avulla. Katolisella kirkolla on tärkeä tehtävä Etelä-Afrikan kansan auttamisessa parempaan elämään.

MISSIO toimii paikallisten piispojen, kirkkojen ja lähetystyön kohteena olevien seurakuntien kautta. Näin varmistetaan varojen oikeudenmukainen jakaminen niitä tarvitseville ilman erityisiä suhteita. Pyydämme teidän rukouksianne ja avustustanne.

Lähetyspäivän viestissä paavi Benedictus korostaa, että lähetystyö  on olennainen osa kirkon elämää (Evangelii nuntiandi, 14). Kirkko vastaanottaa Valon ja rohkaisee meitä viemään sitä toisille ihmisille.

Nguyen Toan Tri
Lähetystyöasioiden hoitaja

Maailman lähetyspäivä ja nälkä

Tämän vuoden Maailman lähetyspäivän yhteydessä Pohjoismaiden Missio valmistelee pientä materiaalivihkoa, joka käsittelee nälkää. Kuuluuko nälkä Mission työhön? On tärkeää muistaa että ne kulkevat käsi kädessä kuten seuraavat lainaukset osoittavat:
  • Koska niin monia maailmassa ahdistaa nälkä, pyhä konsiili kehottaa vakavasti kaikkia, sekä yksityisiä että viranomaisia, muistamaan kirkkoisien sanaa: ’Ruoki sitä, joka on kuolemaisillaan nälkään, sillä jos et ruoki, olet murhaaja’, ja todella jakamaan omaisuuttaan, kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Omaisuutta olisi käytettävä yksityisten ihmisten ja kansojen avustamiseen varsinkin siten, että nämä voisivat itse auttaa ja kehittää itseään. (Gaudium et spes, 69)
  • Jumala on lahjoittanut maapallon koko ihmiskunnalle, sulkematta pois ketään tai antamatta kenellekään etuoikeuksia, niin että se antaisi ruokaa kaikille. (Centesimus annus, 31)
  • Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.’ (Matt. 25:41-42)
Materiaalivihossa esitetään myös Missioprojekti, jonka tarkoitus on opettaa afrikkalaisille maataloutta, jotta he itse kykenisivät hankkimaan ruokaa. Loput teksteistä käsittelevät mm. mitä on nälkä, mitä on globaalinen nälkä, 10 myyttiä nälästä, rukous ennen syömistä…

Seuraavan kirjoituksen ”Mitä nälkä tekee ihmisille” on laatinut Paul Checuti SJ, joka kuvaa sitä, mitä hän on nähnyt Calcutassa, jossa ihmisarvoa ei juuri kunnioiteta. (Käännös Maria Westerholm)
Mitä  nälkä tekee ihmisille!
Ei ole helppoa kuvata näkemäänsä kun tulee Calcuttaan. Voidakseen ylipäänsä jäädä henkiin, onnettomien ihmisten pitää tehdä melkein mitä tahansa, kerjätä, tonkia läpi kaikenlaisia kasoja, tehdä työtä, varastaa. Kaikki vaikuttaa sallitulta. Jok’ikinen päivä täytyy huolehtia siitä että saa tarpeeksi ruokaa elääkseen seuraavaan päivään. Se on päivän ensimmäinen ja ainoa tehtävä. Niin kauan kun on terve, näin voi vielä jatkaa.
Mielestäni sana ”taistelu” kuvaa parhaiten sitä, mitä Calcutassa eläminen tarkoittaa. Kaikesta ja kaiken puolesta pitää taistella. Julkiset kulkuneuvot ovat niin täynnä että monien ihmisten on roikuttava ulkopuolelta pitäen kiinni bussien ja raitiovaunujen ikkunoista tai ovista, koska sisäpuolella ei ole tarpeeksi istuma- eikä edes seisomapaikkoja. Sekä bussiin nouseminen että pois jääminen on taistelu. Pitää taistella voidakseen varata paikan junassa, saadakseen työtä tai katon päänsä päälle; taistella kuumuutta vastaan, monsuunisateita vastaan, taistella päästäkseen sairaalaan ja taistella saadakseen kokoon varat viheliäiseen elämäänsä. Listaa niistä psyykkisistä ja fyysisistä kärsimyksistä, joiden kanssa ihmiset täällä Calcuttassa joutuvat taistelemaan, on helppoa jatkaa loputtomiin, mutta tärkeintä on ymmärtää tämän köyhyyden seuraukset.
Seuratessani miesten ja naisten kulkemista likaisilla kaduilla, kiinnitin eniten huomiota siihen, kuinka helposti ihminen saattoi kadottaa ihmisarvonsa. Yhdessä Daavidin psalmeista sanotaan että Jumala on tehnyt ihmisestä lähes kaltaisensa olennon, seppelöinyt hänet kunnialla ja kirkkaudella (Ps. 8:6). Mutta täällä olen nähnyt ihmisiä, jotka elivät lähes eläinten lailla. Ei ole kysymys pelkästään materiaalisesta köyhyydestä, vaan myös henkisestä köyhyydestä, sellaisesta, josta jokaisen ihmisen arvo kärsii suunnattomasti.
Nälkää näkevä ei osaa ajatella mitään muuta kuin ruokaa. Koko hänen elämänsä on keskittynyt fyysiseen selviytymiseen, ja samanaikaisesti hänen henkensä murenee. Auttaessani näitä nälkään nääntyviä ihmisiä, eniten minua kosketti heidän ilmeettömät ja tyhjät silmänsä. Köyhyys vie ihmisiltä heidän inhimillisyytensä, niin että he eivät kykene tuntemaan edes katkeruutta tai vihaa. He näyttävät vain tyhjiltä, ja tämä tyhjyys on kauhistuttavaa. Se paljastaa ihmisen vailla jumalallista kipinää, ihmisen joka ei enää ole ”Pyhän Hengen temppeli.”
Kun ihminen on tullut tähän kauhistuttavaan yksinäisyyteen, voidaan häntä todella verrata Kristukseen, jota syytetään ja joka astuu alas tuonelaan. Ilman Henkeä on ihminen kuten koditon muukalainen, jolla lopulta ei ole mitään merkitystä kenellekään ja jolle Jumala ei ole läsnä. Tämä on helvettiä.
Paul Checuti SJ
www.missio.at