Paavi Franciscuksen paastoviesti 2017

Paavi Franciscuksen paastoviesti 2017:
Jumalan sana on lahja. Toinen ihminen on lahja

Rakkaat veljet ja sisaret,

Paastonaika on uusi alku, tie, joka johtaa kohti varmaa päämäärää: pääsiäistä, ylösnousemusta, Kristuksen voittoa kuolemasta. Tämä aika on aina meille voimakas kutsu kääntymykseen. Kristitty on kutsuttu palaamaan Jumalan luo ”koko sydämestään” (Joel 2:12), jotta ei tyytyisi keskinkertaiseen elämään, vaan kasvaisi ystävyydessä Herran kanssa. Jeesus on uskollinen ystävä, joka ei koskaan hylkää meitä. Sillä silloinkin, kun teemme syntiä, hän odottaa kärsivällisesti paluutamme takaisin hänen luokseen, ja tässä odotuksessa hän osoittaa tahtonsa anteeksiantoon (vrt. saarna messussa 8. tammikuuta 2016).

Paastonaika on otollinen hetki syventää hengellistä elämää kirkon meille tarjoamilla pyhillä keinoilla: paastolla, rukouksella ja almuilla. Kaiken perusta on Jumalan sana, jota meidät tänä aikana kutsutaan kuuntelemaan ja mietiskelemään ahkerammin.

Tässä haluan erityisesti keskittyä vertaukseen rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta (vrt. Luuk. 16:19-31). Ottakaamme innoitteeksemme tämä merkittävä teksti. Se tarjoaa meille avaimen ymmärtääksemme, kuinka on toimittava saavuttaaksemme todellisen onnen ja ikuisen elämän, ja kehottaa meitä vilpittömään kääntymykseen.

1. Toinen ihminen on lahja

Vertauksen alku esittelee kaksi päähenkilöä, mutta köyhää kuvataan yksityiskohtaisemmin. Hän on epätoivoisessa tilanteessa eikä hänellä ole voimaa nousta ylös, vaan hän lojuu rikkaan portinpielessä ja syö tämän pöydästä putoavia murusia. Hänen koko ruumiinsa on haavoilla ja koirat nuolevat niitä (vrt. j. 20-21). Kuva on siis synkkä, mies on alennustilassa ja nöyryytetty.

Näkymä on vielä dramaattisempi, jos otamme huomioon sen, että köyhä on nimeltään Lasarus. Nimi on täynnä lupauksia, koska kirjaimellisesti se merkitsee ”Jumala auttaa”. Tämä henkilö ei siis ole nimetön, hänellä on tietyt ominaispiirteet, hän on yksilö, jolla on henkilökohtainen historia. Rikkaalle hän on näkymätön, mutta meille hän tulee tutuksi, hän saa kasvot, ja sellaisena hänestä tulee lahja, mittaamaton rikkaus, Jumalan tahtoma, rakastama ja muistama olento, vaikka hänen konkreettinen tilanteensa onkin hylätyn ihmisen tilanne (saarna messussa 8. tammikuuta 2016).

Lasarus opettaa meille, että toinen ihminen on lahja. Oikea suhde ihmisten kanssa merkitsee, että kiitollisena tunnustaa heidän arvonsa. Edes köyhä rikkaan portinpielessä ei ole vaivalloinen haitta, vaan kutsu kääntymykseen, elämän muuttamiseen. Tämän vertauksen ensimmäinen kutsu meille on kutsu avata sydämemme toisille, sillä jokainen ihminen on lahja, onpa hän lähimmäisemme tai tuntematon köyhä.

Paastonaika on otollinen aika avata ovi jokaiselle tarvitsevalle ja tunnistaa hänessä Kristuksen kasvot. Jokainen meistä kohtaa hänet omalla tiellään. Jokainen kohtaamamme elämä on lahja, joka ansaitsee hyväksynnän, kunnioituksen, rakkauden. Jumalan sana auttaa meitä avaamaan silmämme ottaaksemme vastaan elämän ja rakastaaksemme sitä erityisesti, kun se on heikkoa. Mutta voidaksemme tehdä tämän on välttämätöntä ottaa vakavasti myös se, mitä evankeliumi paljastaa meille rikkaasta miehestä.

2. Synti tekee meistä sokeita

Vertaus kuvaa armotta ristiriitoja, joiden keskellä rikas on (vrt. j. 19). Toisin kuin köyhä Lasarus, tällä henkilöllä ei ole nimeä, hänen sanotaan vain olevan ”rikas”. Hänen vaurautensa näkyi vaatetuksessa, liioitellussa yltäkylläisyydessä. Purppura itse asiassa oli hyvin kallisarvoista, hopeaa ja kultaa arvokkaampaa, ja siksi se oli varattu jumaluuksille (vrt. Jer. 10:9) ja kuninkaille (vrt. Tuom. 8:26). Hieno pellava oli erityistä pellavakangasta, joka antoi olemukselle melkeinpä pyhän luonteen. Tuon miehen rikkaus oli siis ylenmääräistä jo senkin takia, että hän esitteli sitä joka päivä: ”Päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa” (j. 19). Hänessä näkyi dramaattisesti synnin turmelus, joka toteutuu kolmena toisiaan seuraavana vaiheena: rahanhimo, turhamaisuus ja ylimielisyys (vrt. saarna messussa 20. syyskuuta 2013).

Apostoli Paavali sanoo: ”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri” (1. Tim. 6:10). Se on pääasiallinen korruption syy ja kateuden, riitojen ja epäluulojen lähde. Raha voi päätyä hallitsemaan meitä niin, että siitä tulee tyrannisoiva epäjumala (vrt. Evangelii gaudium, 55). Sen sijaan, että raha olisi väline palveluksessamme hyvän tekemistä varten ja osoittaaksemme solidaarisuutta toisille, se voi orjuuttaa meidät ja koko maailman itsekkääseen logiikkaan, joka ei jätä sijaa rakkaudelle ja on este rauhalle.

Vertaus näyttää meille myös sen, että rikkaan ahneus tekee hänet turhamaiseksi. Hän toteuttaa persoonallisuuttaan ulkonaisissa asioissa, näyttämällä toisille, mihin kaikkeen hänellä on varaa. Mutta ulkomuoto kätkee sisäisen tyhjyyden. Hänen elämänsä on ulkonaisen vankina, olemassaolon pinnallisimman ja katoavaisen ulottuvuuden vankina (vrt. sama, 62).

Tuon moraalisen turmeluksen alin askel on ylimielisyys. Rikas mies pukeutuu kuin kuningas, jäljittelee jumaluutta ja unohtaa olevansa vain kuolevainen. Ihmiselle, jonka rikkauksien rakastaminen on turmellut, ei ole olemassa muuta kuin oma minä, ja siksi hän ei huomaa ympärillään olevia ihmisiä. Rahaan kiintymisen hedelmää on tietynlainen sokeus: rikas ei näe nälkäistä, haavoilla olevaa ja nöyryytettynä maassa lojuvaa köyhää.

Tätä hahmoa katsomalla ymmärtää, miksi evankeliumi niin jyrkästi tuomitsee rakkauden rahaan: ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (Matt. 6:24).

3. Sana on lahja

Evankeliumi rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta auttaa meitä valmistautumaan hyvin lähestyvään pääsiäiseen. Tuhkakeskiviikon liturgia kutsuu meitä samanlaiseen kokemukseen kuin se, jonka rikas mies koki dramaattisella tavalla. Kun pappi ripottelee tuhkaa päällemme, hän sanoo: ”Muista, ihminen, että maan tomua sinä olet ja maan tomuun sinä palaat.” Rikas ja köyhä kumpikin kuolevat. Vertauksen pääosa tapahtuu tuonpuoleisessa. Yhtäkkiä nämä kaksi henkilöä huomaavat, että ”emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois” (1. Tim. 6:7).

Meidänkin katseemme avautuu tuonpuoleiseen, jossa rikas käy pitkän keskustelun Abrahamin kanssa, jota kutsuu ”isäkseen” (Luuk. 16:24, 27), osoittaen näin kuuluvansa Jumalan kansaan. Tämä yksityiskohta tekee hänen elämästään vielä ristiriitaisempaa, sillä tähän saakka ei oltu sanottu mitään hänen suhteestaan Jumalaan. Hänen elämässään ei ollut tilaa Jumalalle, koska hänen ainoa jumalansa oli hän itse.

Vasta kärsiessään tuonelan tuskia rikas tunnistaa Lasaruksen ja tahtoo, että köyhä lievittäisi hänen kärsimyksiään tilkalla vettä. Se, mitä hän pyytää Lasarukselta, oli sitä, mitä rikas olisi voinut tehdä, mutta ei koskaan tehnyt. Abraham selittää hänelle: ”Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa” (j. 25). Tuonpuoleisessa palautuu tietty tasavertaisuus ja elämän huono osa tasataan hyvällä.

Vertaus laajenee ja antaa viestin kaikille kristityille. Rikas, jonka veljet vielä elävät, pyytää Abrahamia lähettämään Lasaruksen varoittamaan heitä, mutta Abraham vastaa: ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä” (j. 29). Ja rikkaan esittäessä vastalauseita hän lisää: ”Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista” (j. 31).

Näin tulee esiin rikkaan todellinen ongelma: hänen pahuutensa juuri on se, että hän ei kuunnellut Jumalan sanaa. Se johti siihen, että hän ei enää rakastanut Jumalaa ja halveksi lähimmäisiään. Jumalan sana on elävä voima, joka kykenee herättämään kääntymyksen ihmisten sydämissä ja johtamaan ihmisen uudelleen Jumalan luo. Sydämen sulkeminen Jumalalta, joka puhuu, johtaa siihen, että sulkee sydämen veljiensä ja sisartensa lahjalta.

Rakkaat veljet ja sisaret, paastonaika on otollinen aika uudistaa kohtaaminen elävän Kristuksen kanssa sanassa, sakramenteissa ja lähimmäisissämme. Herra, joka voitti kiusaajan petokset ollessaan 40 päivää autiomaassa, osoittaa meille tien, jota seurata. Pyhä Henki ohjatkoon meitä todellisen kääntymyksen tielle, löytämään Jumalan sanan lahjan, puhdistumaan synnistä, joka sokeuttaa meitä, ja palvelemaan Kristusta, joka on läsnä hätää kärsivissä veljissämme ja sisarissamme.

Rohkaisen kaikkia uskovia ilmaisemaan tätä uudistumista osallistumalla paastonajan keräyksiin, joita kirkolliset järjestöt eri osissa maailmaa edistävät kasvattaakseen kohtaamisen kulttuuria yhdessä ihmisperheessä. Rukoilkaamme toistemme puolesta, jotta osallisina Kristuksen voitosta osaisimme avata ovemme heikoille ja köyhille. Silloin voimme täysin elää todeksi ja todistaa pääsiäisen iloa.

Vatikaanissa 18. lokakuuta 2016, pyhän evankelista Luukkaan juhlana

Franciscus