Paavi Franciscuksen viesti maailman Sairaiden päivänä 11. helmikuuta 2014
Paavi Franciscuksen viesti 22. maailman Sairaiden päivää varten (11. helmikuuta 2014)
Usko ja rakkaus: ”Mekin olemme velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta” (1. Joh. 3:16)
Rakkaat veljet ja sisaret,
1. Maailman 22. sairaiden päivän teema tänä vuonna on Usko ja rakkaus: ”Mekin olemme velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta” (1. Joh. 3:16). Sen johdosta käännyn erityisesti sairaiden puoleen ja kaikkien niiden puoleen, jotka auttavat ja hoitavat heitä. Kirkko tunnistaa teissä, rakkaat sairaat, kärsivän Kristuksen erityisen läsnäolon. Niin on. Kärsimyksemme vierellä, oikeastaan kärsimyksemme sisällä on Jeesuksen kärsimys, jonka hän yhdessä meidän kanssamme kantaa ja jonka merkityksen hän paljastaa. Kun Jumalan Poika nousi ristille, hän tuhosi kärsimyksen yksinäisyyden ja valaisi sen pimeyden. Näin edessämme on meitä rakastavan Jumalan salaisuus, Jumalan, joka vuodattaa meihin toivoa ja rohkeutta. Toivoa, jotta Jumalan rakkauden suunnitelmassa myös tuskien yö avautuu pääsiäisen valolle, ja rohkeutta, jotta voimme kohdata kaikki vastoinkäymiset hänen seurassaan, hänen yhteydessään.
2. Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi, ei poistanut ihmiselämästä sairautta ja kärsimystä, vaan ottaen ne omakseen muutti ja suuntasi ne uudelleen. Hän suuntasi ne uudelleen, jotta niillä ei enää ole viimeinen sana, joka on nyt uuden elämän täyteys. Hän muutti ne, jotta yhteydessä Kristukseen ne voivat muuttua kielteisistä myönteisiksi. Jeesus on tie, ja hänen Henkensä kautta voimme seurata häntä. Niin kuin Isä antoi Poikansa rakkaudesta, ja Poika antoi itsensä samasta rakkaudesta, mekin voimme rakastaa toisia niin kuin Jumala on rakastanut meitä, antaen elämänsä veljien puolesta. Uskosta hyvään Jumalaan tulee hyvyys, uskosta ristiinnaulittuun Kristukseen tulee voima rakastaa loppuun saakka, jopa vihamiehiämme. Todiste aidosta uskosta Kristukseen on itsensä antaminen, avautuminen lähimmäisenrakkaudelle, erityisesti niitä kohtaan, jotka eivät sitä ansaitse, jotka kärsivät ja ovat syrjittyjä.
3. Kasteen ja vahvistuksen voimalla meidät on kutsuttu tulemaan Kristuksen kaltaiseksi, hänen joka on kaikkien kärsivien Laupias samarialainen. ”Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta” (1. Joh. 3:16). Kun lähestymme rakastaen niitä, jotka tarvitsevat hoitoa, tuomme heille toivoa ja Jumalan hymyn maailman ristiriitojen keskelle. Kun auliista omistautumisesta toisille tulee toimintatapamme, teemme tilaa Kristuksen sydämelle, joka lämmittää meitä, ja työskentelemme näin Jumalan valtakunnan tulemiseksi.
4. Kasvaaksemme hellyydessä, kunnioittavassa ja hienotunteisessa rakkaudessa, meillä on kristityn malli, johon luottavasti voimme suunnata katseemme. Hän on Jeesuksen äiti ja meidän äitimme, joka kuuntelee tarkkaavasti Jumalan ääntä ja lastensa tarpeita ja vaikeuksia. Maria lähti hänessä lihaksi tulleen Jumalan laupeuden innoittamana ja itsensä unohtaen kiireesti matkalle Galileasta Juudeaan kohtaamaan ja auttamaan sukulaistaan Elisabetia. Kaanan häissä hän vetoaa Poikaansa nähdessään, että juhlasta viini loppui kesken. Elämänsä pyhiinvaelluksella hän kantaa sydämessään vanhan Simeonin sanat, jotka ennustivat miekan käyvän läpi hänenkin sydämensä. Jeesuksen ristin juurella hän pysyy vahvana. Hän tietää kuinka tätä tietä on kuljettava, ja siksi hän on kaikkien sairaiden ja kärsivien äiti. Voimme luottavasti kääntyä hänen puoleensa lapsenomaisella hartaudella, varmoina siitä, että hän auttaa ja tukee meitä eikä hylkää meitä. Hän on ristiinnaulitun ja ylösnousseen äiti, joka pysyy meidän ristiemme juurella ja saattaa meitä matkalla kohti ylösnousemusta ja elämän täyttymystä.
5. Pyhä Johannes, se opetuslapsi, joka Marian kanssa seisoi ristin juurella, saa meidät palaamaan uskon ja rakkauden alkuähteelle, Jumalan sydämeen, joka on rakkaus (1. Joh. 4:8, 16). Hän muistuttaa meitä siitä, että emme voi rakastaa Jumalaa jos emme rakasta veljiämme. Joka seisoo Marian kanssa ristin juurella oppii rakastamaan kuten Jeesus. Risti on ”varmuutta Jumalan uskollisesta rakkaudesta meitä kohtaan. Niin suuresta rakkaudesta, että se tulee syntiimme ja antaa sen anteeksi, että se tulee kärsimykseemme ja antaa meille voiman sen kantamiseen. Se tulee jopa kuolemaan voittaakseen kuoleman ja pelastaakseen meidät…Kristuksen risti kutsuu myös antautumaan tämän rakkauden tartuttamiksi, se opettaa meitä katsomaan toisia, erityisesti kärsiviä ja apua tarvitsevia, aina laupeudella ja rakkaudella” (Via Crucis nuorten kanssa Rio de Janeiron Maailman nuortenpäivillä, 26. heinäkuuta 2013).
Uskon tämän 22. maailman sairaiden päivän Neitsyt Marian esirukousten huomaan, jotta hän auttaisi sairaita elämään kärsimyksensä Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ja tukisi kaikkia jotka pitävät heistä huolta. Annan sydämestäni apostolisen siunauksen kaikille sairaille, terveydenhoitohenkilökunnalle ja vapaaehtoisille auttajille.
Vatikaanissa 6. joulukuuta 2013
Franciscus
