Piispan saarna hiippakuntajuhlassa 2013

Rakkaat kristityt,

Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlan evankeliumi kertoo Herran äidin vierailusta sukulaisensa Elisabetin luona. Ennen kaikkea evankeliumin [Luuk. 1:39-56] sisältönä on Neitsyt Marian ylistysvirsi Jumalalle, Magnificat. Monet teologit ovat sitä mieltä, että Neitsyt Marian ja Elisabetin kohtaaminen olisi ennen muuta vahvistanut Marian uskoa ja hänen tietoisuuttaan siitä, että hän todella odottaa korkeimman Poikaa. Tuo usko ja tuo tietoisuus olisivat saaneet hänet puhkeamaan tuohon suureen kiitos- ja ylistyslauluun.Silloin tällöin meille voi tulla se ajatus, että Neitsyt Marian usko olisi ollut hänelle sellainen itsestään selvyys, ettei hänen olisi meidän n.s. tavallisten ihmisten lailla tarvinnut ollenkaan kulkea epäilyksen ja uskon varmuuden välimaastossa. Vankkumaton usko olisi annettu hänelle ikään kuin valmiina käteen. Tämä kuva syntyy ehkä hänen kiitosvirrestään, joka varmaan liittyi hänen kohtaamiseensa Elisabetin kanssa, joka kohtaaminen oli hänen uskonsa ja elämänsä suuria kohokohtia. Meidän on kuitenkin hyvä nähdä, että kuten meidän uskomme, niin Mariankin uskon piti kasvaa ja kypsyä. Se merkitsi hänellekin elämän pituista prosessia. Kuluvana uskon vuotena meidän on hyvä mietiskellä Neitsyt Marian, Herran äidin, uskoa.

Siitä saamme tietää ensimmäisen kerran evankelista Luukkaan kertomuksesta, jossa kerrotaan enkelin ilmestyneen hänelle ilmoittaen, että hänestä olisi tuleva Jumalan Pojan äiti. Uskossaan ja vastauksessaan enkelille Maria oli kuin itse avoimuus Jumalan tahdolle. Meidän on kuitenkin myös hyvä panna merkille, että hänellä oli tässä myös kysymyksiä: ”Miten sen pitäisi tapahtua?”, hän ihmetteli. Vaikka hänellä oli kysymyksiä ja – kenties epäilyksiäkin – , hän kuitenkin oli valmis ottamaan lahjan ja tehtävän vastaan Jumalan kädestä ja noudattamaan Jumalan tahtoa ja palvelemaan nöyrästi Herran suunnitelman toteutumista.

Jeesuksen varttuessa Neitsyt Marian usko joutui koetukselle ja samalla se saattoi kasvaa ja kypsyä. Kun Jeesus 12-vuotiaana oli vanhempiensa kanssa pyhiinvaelluksella Jerusalemissa, poika jäikin yksin temppeliin kotiin palaavien vanhempien tietämättä. Paitsi huolta ja tuskaisaa pelkoa, tapahtuma synnytti Mariassa myös hämmennystä ja ajatuksia pojan sanoessa vanhemmilleen: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Evankelista Luukas kertoo, että äiti kätki tapahtuman sydämeensä.

Todistuksena siitä, että Marian sydämessä usko kasvoi on pieni, mutta paljastava lause Kaanaan häissä Jeesuksen tehdessä ensimmäisen tunnustekonsa, veden muuttamisen viiniksi. Kun palvelijat pyysivät Marian tukea siihen, että Jeesus toimisi, niin hän sanoi palvelijoille: ”Mitä Jeesus teille sanookin, tehkää se.” Marialla oli suuri luottamus poikansa voimiin ja mahdollisuuksiin.

Neitsyt Maria rakasti poikaansa ja uskoi häneen. Mutta tuo usko oli jatkuvasti myös koetukselle siksi, että hän, kuten kaikki äidit, oli niin lähellä lastaan. Kun evankeliumit kertovat Jeesuksen saarnanneen kotikaupunkinsa synagogassa ilmaisten, että hän on Jumalan lähettämä ja että hänen päällään on Herran henki, niin kaupungin asukkaat loukkaantuivat häneen. He ajattelivat: kuka Jeesus luulee olevansa? Hänhän on meille kaikille tuttu samoin kuin hänen perheensä, isänsä ja äitinsä.

Jotain samankaltaista on täytynyt Mariankin tuntea, vaikka hänellä oli tietoisuus siitä, että hän oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pitäisikö hänen tämän arkisen perhe-elämän todellisuuden koettuaan uskoa, että hänen poikansa olisi Jumalan valittu ja voideltu? Tähän uskominen ei varmaankaan ollut hänelle aina yksinkertaista. Meillä on kuitenkin syytä olettaa, että Maria säilytti luottamuksen sydämessään Jumalan hänelle antamaan tehtävään ja lupaukseen. Marian suuruutta ja uskollisuutta antamalleen lupaukselle Jumalalle, että hän on Herran palvelija, ilmaisee sekin, että Jeesuksen alkaessa julkisen toimintansa ja julistuksensa, hän antaa Jeesukselle vapauden omaan elämäänsä, eikä halua sitoa häntä itseensä. Maria ymmärtää, että hänen on lahjoitettava poikansa Jumalan käytettäväksi. Lukuun ottamatta joitakin kohtaamisia Jeesuksen kanssa, Maria katselee etäältä Poikansa toimintaa ja varmasti hänen uskonsa kasvoi hänen seuratessaan sitä. Jeesuksesta säteilevää salattua voimaa ja kirkkautta ei voinut olla huomaamatta.

Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Maria seisoo Jeesuksen ristin juurella. Maria, joka oli pysytellyt etäällä pojastaan koko hänen julkisen toimintansa ajan, on nyt aivan lähellä sanomattomasti kärsivää poikaansa. Kaikki näyttää romahtaneen ja opetuslapsetkin paitsi Johannesta ovat paenneet. Tässä Maria kohtaa elämänsä vaikeimman koettelemuksen uskolleen. Marian äidillinen uskollisuus kuitenkin kestää ja näköjään mielettömän kärsimyksen pimeyden lävitse hän oppii vähitellen uskomaan, että juuri tässä sovituksen ja pelastuksen Jumala ilmaisee itsensä.

Tuo Marian kypsynyt usko tulee esiin myöhemmin siitä, että Apostolien teot kertoo, että hän yhdessä opetuslasten kanssa helluntaina rukoili ja pyysi uskovien yhteisölle Pyhän Hengen lahjaa. Ylösnoussut Herra oli ilmestynyt opetuslapsille ja heidän uskonsa oli täydellisesti uudistunut ylösnousseen kohtaamisten kautta. Noihin opetuslapsiin, uskovien rukoilevaan yhteisöön, kuului myös Herran Äiti, Neitsyt Maria. Me saamme ajatella, että Maria oli ensimmäinen ja rakkain sisar uskovan kirkon keskellä. Me saamme ajatella, että koko kirkon yhteisön usko kasvoi ja kehittyi kunnes se ymmärsi, että Jumala lahjoittaa pelastuksen Kristuksen kautta.

Neitsyt Maria oli ensimmäinen uskova nuoressa kirkossa. Mutta mekin voimme pitää häntä kuin sisarenamme uskossa. Hänen uskonsa voi opettaa meitäkin. Hänestä voimme nähdä, että uskova ihminen voi kestää myös kovia ja vaikeita asioita. Elämän vaikeuksissa Maria voi lohduttaa meitä kuin äiti ja sanoa: ”Älkää pelätkö, pysykää kärsivällisinä. Oppikaa kestämään sitäkin kun kysymyksiin ei saada vastauksia, kun monet asiat jäävät teille salatuiksi. Säilyttäkää sydämessänne hiljainen luottamus Jumalaan vaikeinakin aikoina. Ajan pitkää ymmärrätte, ettei uskossa voi koskaan tulla valmiiksi. Sillä usko asettaa teidät yhä uudelleen ennalta arvaamattomien asioiden eteen. Se merkitsee jatkuvaa oppimista.”

Meidän on hyvä myös muistaa, että Neitsyt Maria kuljettuaan kärsivällisesti ja luottavaisesti vaikeiden aikojen, pimeyden lävitse, sai osakseen myös runsaasti valoa, Jumalan armoa ja lohdutusta, kaikessa hiljaisuudessa, kirkon yhteisössä. Varmaankin hän usein ja kenties jatkuvasti ylisti Jumalaa kuten vieraillessaan Elisabetin luona. Varmaan hän koettuaan, että hänen Poikansa, Jumalan Poika, Kristus, oli ylösnoussut, puhkesi vielä syvällisemmin ja riemullisemmin kuin ennen ylistämään Jumalaa: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani!” Ennen muuta meidän vakaumuksemme on, että Maria, meidän uskon esikuvamme, – niin Kirkon perikuva – Jumalanäiti, on otettu maallisen elämänsä päätyttyä kokonaan taivaan kirkkauteen. Tässä hän on meille merkkinä uskovien iloisesta, suuresta toivosta, meidänkin tulevaisuudestamme, että kerran mekin saavutamme elämän täyttymyksen. Maria on saanut paikan taivaasta, joka on ikään kuin Jumalan sydän. Pyhän Paavalin sanoin, hän on päässyt siihen autuuteen, ”jota silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, jota ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, jonka Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9). Aamen.

+ Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa

• Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlapyhän messu vietettiin Lohjan Pyhän Laurin kirkossa hiippakuntajuhlan yhteydessä 10.8.2013. Muuten juhlaa vietetään 15.8.2013.