Sisar Elisabeth OSSS kertoo birgittalaisluostarin vaiheista
Luostariyhteisömme Turussa 25-vuotias
Turun yhteisön perustaminen hyväksyttiin vuoden 1985 kapitulissa hyväksymällä Helsingin piispan, mons. Paul Verschurenin SCJ kehotus.
Ensimmäiset sisaret, joita olivat äiti Teresa, sisar Violetta, sisar Edvige ja sisar Riccarda, saapuivat Roomasta heinäkuun 6. päivänä 1985 oltuaan matkalla kaksi päivää ja kolme yötä. Satamassa olivat heitä odottamassa kirkkoherra, isä Frans Voss, tohtori Markku Vähätalo ja Celine Laine, ainoa Pyhän sydämen sisar, joka oli jäänyt Turkuun.
Kun ensimmäiset birgittalaissisaret 400 vuoteen saapuivat, seurakunta, joka oli rukoillut niin paljon sisarten palaamisen puolesta, otti heidät vastaan suurella ilolla. Sisaret ottivat haltuunsa luostarin, jonka Pyhän sydämen sisaret olivat jättäneet tyhjäksi työskenneltyään lähes 40 vuotta tämän kansan hyväksi. He olivat lähteneet Hollaniin kuukautta ennen meidän saapumistamme.
Elokuun 25. päivänä saapui sisar Magdalena, joka ei voinut matkustaa yhdessä neljän ensimmäisen sisaren kanssa. Siten sisaria oli yhteensä viisi. Vuonna 1987 saapui muita sisaria, nimittäin heinäkuun 10. päivänä sisar Britta, heinäkuun 13. päivänä sisar Nunzia, elokuun 10. päivänä sisar Guadalupe ja syyskuun ensimmäisenä sisar Theodora. Vuoden 1987 lopussa yhteisöön kuului siten 9 sisarta.
Helmikuun 14. päivä 1988, jolloin talo siunattiin täydellisen restauroinnin jälkeen, oli ilon päivä.
Näiden 25 vuoden aikana on saapunut ja lähtenyt monia muita sisaria. Seuraavina vuosina saapuivat sisar Elisabeth, sisar Giaccomina, sisar Maria Elisabetta, sisar Laura, sisar Paulina, sisar Marianna, sisar Anandi, sisar Dia, sisar Bernabe, sisar Elide, sisar Celeste, sisar Marja-Liisa, sisar Concezione, sisar Armanda, sisar Delia, sisar Gennarinna ja sisar Iwona. Ensimmäinen noviisi oli Mia Saren; häntä seurasivat Marja-Liisa Mäkiranta, Cristian, Airi, Annu ja Irenea. Sisar Marja-Liisa ja sisar Irenea ovat nykyisin äitiluostarissa Rooman Piazza Farnesella.
Herra on kutsunut iäiseen elämään kaksi rakasta sisarta, sisar Theodoran ja sisar Celesten, jotka taivaasta rukoilevat meidän kaikkien puolesta ja ovat jättäneet yhteisöllemme unohtumattoman muiston.
Uskollisena sääntökuntamme karismalle yhteisö jatkaa rukouselämäänsä, päivittäistä pyhimmän sakramentin palvontaa ja jumalallista liturgiaa uhraten kirkon ykseyden hyväksi, joka oli autuaan äiti Elisabeth Hesselbladin harras kaipaus, kunnes jonakin päivänä toteutuu Jeesuksen rukous, että kaikki olisivat yhtä. Uskollisina vanhalle perinteelle harjoitamme edelleen vieraanvaraisuutta ekumenian hengessä päästäksemme siten yhteyteen ihmisten kanssa. Sisaret koettavat välittää uskoa yksinkertaisella tavalla; on myös mahdollista välittää sitä mietiskelyryhmille ja yksittäisille ihmisille, jotka tahtovat käyttää aikaansa rukouksiin osallistumalla sisarten rukoukseen.
Muistakaamme kiitollisina sisaria, jotka ovat työskennelleet yhteisömme hyväksi ja nyt ovat muualla. Muistakaamme kaikkia hyväntekijöitämme, jotka ovat auttaneet meitä toteuttamaan tätä tehtävää, ja kaikkia ystäviä, jotka ovat monin tavoin olleet läheisiä ystäviämme. Muistakaamme heitä kaikkia rukouksessamme, jotta Herra voisi palkita heidät kaikki siunauksellansa.
Turun luostariyhteisön sisarten nimissä
sisar Elisabeth OSSS
