Fides 04/2010: Selvät sävelet

Katolista kirkkoa on viime aikoina tiheään soimattu hyväksikäyttöskandaaleita käsittelevissä kirjoituksissa. Syytä siihen on ollut, sillä jokainen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on liikaa. Se on sekä rikos että skandaali; se pitää käsitellä mahdollisimman nopeasti mutta myös huolellisesti sekä kirkon oikeus­istuimissa että maallisten viranomaisten edessä.

Ikävä kyllä näin ei ole aina tapahtunut. Joskus, joissakin maissa, hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien ja sääntökuntalaisten tapauksiin ei ole suhtauduttu riittävän suurella vakavuudella vaan syyllisiä on siirretty muualle. Tämä osoittaa suurta sokeutta ja virheellistä armahtavaisuuden tajua. Paavi Benedictuksen Irlannin katolilaisille kirjoittama paimenkirje, jonka yhteenveto on luettavissa tässä lehdessä, on mestarillinen vastaus kirkon ylimmältä taholta eri maissa ilmenneiden laiminlyöntien lopulliseksi korjaamiseksi ja hengellisen uudistustyön aloittamiseksi.

Selviä säveliä tarvitaan — olisi tarvittu jo kauan sitten. Myös siinä mielessä, että julkisuudessa on esiintynyt virheellistä tietoa ja suhteetonta paisuttelua. Jopa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 19.3. jouduttiin tunnustamaan, että kirkon piirissä esiintyvien hyväksikäyttötapausten osuus kaikista tapauksista on vain ”häviävän pieni murto-osa”. Olisi tietysti väärin toivoa, että katolinen kirkko jätettäisiin tässä uutisoinnissa kokonaan rauhaan, mutta on vähintäänkin kohtuullista vaatia, että loppuihin yli 99 prosenttiin maailman hyväksikäyttötapauksista suhtauduttaisiin yhtä suurella huolella. Tärkeintä on, että jokainen lapsi saisi kasvaa turvallisessa ympäristössä: koulussa, kesäleirillä, harrastusten parissa, kirkossa, kotona.

Julkisuudessa käydyissä keskusteluissa on nostettu esiin pappien selibaatin mahdollinen vaikutus hyväksikäyttöön. Yhteyttä ei ole. Lääketieteelliseltä kannalta tätä on minulle perusteltu muun muassa näin:

”Elinikäinen sukupuolielämästä pidättäytyminen ei kenellekään psyykeltään ja taipumuksiltaan terveelle ihmiselle kehitä kiusausta seksuaaliseen kanssakäymiseen alaikäisen kanssa. … Seksuaalinen kiinnostus lapsiin tai alaikäisiin on yksiselitteisesti perversio, normaalin sukupuolisuuden kehittymisen häiriö. Perversiot syntyvät silloin, kun sukupuolisuus lapsessa ja nuoressa ihmisessä kehittyy, siis ennen aikuisuutta. Normaalin kehityksen läpi käynyt nuori aikuinen ei enää muutu normaalista pervertiksi.”

Elämme hetkeä, jolloin viimeisen vuosisadan tai ainakin sen puolikkaan raskaimpia syntejä kaivetaan esiin. Tämä puhdistumistyö on tärkeä, jotta totuus tulee ilmi ja kirkon rakentamista voidaan jatkaa, puhdistetulta pöydältä.

Marko Tervaportti

PS. Ylivoimainen enemmistö papeista ja sääntökuntalaisista katolisessa kirkossa tekee arvokasta ja tärkeää työtä kirkon ja maailman hyväksi sielujen pelastukseksi. Olkaamme kiitollisia heidän korvaamattomasta panoksestaan sakramenttien viettäjinä, Sanan julistajina ja sielujemme ohjaajina — sekä ystävinä. Ja osoittakaamme se heille.