Ekumenia Roomassa

Ensi silmäyksellä ekumenia maassa, jossa vähän alle yhdeksänkymmentä prosenttia väestöstä on katolilaisia, näyttää sekä turhalta että vaikealta. Vaikeus on jo sinänsä kysymys; mistä löydetään ylipäänsä ketään, jonka kansa voi ylläpitää ekumeenisia yhteyksiä?

Että tämä ei ole helpoin ongelma ratkaista, näkyy esimerkiksi siinä, että yksi tärkeimistä ohjelmista kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana on Santa Maria della via Latan ohjelma, jossa vietetään katolisen kirkon eri riituksien liturgiat, armenialainen maanantaina, ukrainalainen tiistaina ja niin edelleen.

Onhan hyvä, että kirkko hengittää molemmilla keuhkoillaan – viettäen sekä idän että lännen eri liturgisia riituksia ja hyödyntäen niiden hengellisyyttä – mutta tällainen ”sisäinen ekumenia” ei oikein kuvaa sitä, mitä me tavallisesti käsitämme sanalla ekumenia. Opiskelijoiden läsnäolo helpottaa asiaa jonkin verran. Oman Saksalaisen kollegioni lähistöllä sijaitsee ’Kristus Kirche’, Rooman saksalainen luterilainen seurakunta. Täältä löytyy myös ryhmä saksalaisia evankelisia opiskelijoita, jotka opintojen jälkeen tulevat toimimaan Saksan eri maakirkoissa.

Saksassa luterilainen kirkko on jaettu siten, että sen hallinnolliset osat kuuluvat maan eri osavaltioihin. Historiallisesti Saksa ei ole ollut niin paljon yksi valtakunta kuin pienistä kunigaskunnista ja ruhtinaskunnista koostunut maa. Nämä nimellisesti olivat keisarin alamaisia. Saksan luterilainen kirkko noudattaa ainakin osittain vieläkin tätä järjestelmää.

Tämän luterilaisen yhteisön koulutuksessa löytyy myös mahdollisuus vaihto-opiskelija-aikaan Roomassa. Näillä opiskelijoilla on tiivis yhteys katolisen Collegio Germanicumin kanssa. Viime syksyn kulttuuriohjelmassa kollegion teatterin näytelmään saatiin heidän joukostaan naispääosien esittäjät. Joka kuukausi ekumeeninen piiri pitää keskusteluita, joissa osanottajat molemmista kirkoista oppivat tuntemaan toistensa uskoa ja perinteitä.

Suomalaisittain jokavuotinen tapahtuma Roomassa on yhteinen pyhän Henrikin kunniaksi vietetty jumalanpalvelus Santa Maria Sopra Minervan kirkossa Rooman vanhassa keskustassa. Tänä vuonna piispamme vietti messun, ja saarnan piti Mikkelin luterilainen piispa Seppo Häkkinen. Mukana oli myös kristittyjen yhteyden neuvoston sihteeri piispa Brian Farrell LC sekä birgittalaissisarten yleisabbedissa äiti Tekla. Suomalainen kuoro antoi voimaa messunviettoon laulaen kaikki osat. Seuravana päivänä vietettiin ekumeeninen vesper birgittalaissisarten päätalossa. Molempien viettojen jälkeen sisarten vieranvaraisuus ylitti kaikkien odotukset.

Kristittyjen ykseyden rukousviikon loppuessa myös ekumeniset suurtapahtumat loppuvat ainakin Roomassa. Yhteydet kuitenkin jatkuvat, ja juuri siinä arkipäivässä, jossa ne voivat parhaiten kantaa hedelmää.

Anders Hamberg
Fides 02/2012