Hyvällä on yhä mahdollisuus
Tammikuussa meidän kaikkien pitää ilmeisesti aloittaa uusi vuosi puhtain mielin ja sydämin. Harrastimmepa sitten uudenvuodenlupauksia tai emme, voisimme kuitenkin kiinnittää huomiota pariin hyvinkin katoliseen teemaan.
Ensimmäinen teema on rauha. Uusi vuosi alkaa aina Jumalanäidin juhlapyhällä, mutta samana päivänä, tammikuun ensimmäisenä, vietetään myös maailman rauhan päivää. Rauha tulee esille paavin rauhanpäivänviestin lisäksi esimerkiksi mielenkiintoisessa puheessa, jonka pyhä isä piti diplomaattikunnalle muutama päivä sitten. Tuossa puheessa, joka on luettavissa tässä lehdessä, paavi nosti esiin monia huolestuttavia ilmiöitä, jotka aiheuttavat turvattomuutta ja ikään kuin syövät perustaa paremmalta tulevaisuudelta.
Toisaalta paavi puhuu ihmisestä, ihmisen ekologiasta ja yhteiskunnan yhteisestä hyvästä tavalla, joka jättää monet muut, poliitikot etunenässä, pimentoon. Pyhän isän – niin kuin koko kirkon – näkökulmasta hyvällä ja hyvyydellä on yhä mahdollisuus tässä maailmassa, jota kriisit ja väkivaltaisuudet lamauttavat. Miksemme antaisi sille mahdollisuutta!
Ehkäpä paavin puheesta voisi mennä vielä syvemmälle. Voisi kysyä, minkälaista yhteiskuntaa ja tulevaisuutta haluamme rakentaa? Minkälaisten periaatteiden mukaan me toimimme? Onko itsekkyys ja oma etu ylin ohjeemme? Kun katsomme sotia, väkivaltaa, perhetragedioita, talouskriisejä tai mitä tahansa ongelmaa, palaamme peruskysymyksen ääreen: Entä jos olisinkin halunnut vähemmän itselleni? Entä jos emme olisi olleet niin suuruudenhulluja? Pitääkö kaiken vain kasvaa ja kasvaa?
Kysyn uudestaan: Minkälaista yhteiskuntaa, minkälaista tulevaisuutta haluamme rakentaa? Mihin suuntaan haluamme kasvattaa ja kouluttaa nuorta sukupolveamme?
Toinen teema on ekumenia. Tässä kuussa vietetään kristittyjen ykseyden rukousviikkoa. Ymmärrämme hyvin, että kristittyjen hajaannus on suuri loukkaus Jumalaa kohtaan. Mutta jälleen kerran näyttää siltä, että olemme vain tyytyneet siihen. Emmekö todella välitä ykseyden edistämisestä? Emmekö näe, mitä kaikki kristityt yhdessä voisivat saada aikaan oman todistuksensa ja yhdistyneen tahtonsa avulla?
Kuitenkin on totta, että kärsimättömyys ja kärsivällisyys kuuluvat yhteen. Meidän on kärsimättömästi kuljettava eteenpäin, mutta oltava kärsivällisiä, sillä matka on pitkä ja edistys voi olla välillä todella hidasta. Silti hyvällä on yhä mahdollisuus.
Marko Tervaportti
Pääkirjoitus, Fides 01/2012, s. 2
