17.3.2019 Paaston 2. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 15:5-12, 17-18)

Jumala tekee liiton uskollisen Abrahamin kanssa.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herraan, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Herra sanoi Abramille: ”Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan.” Mutta Abram kysyi: ”Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?” Silloin Herra sanoi hänelle: ”Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen.” Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois. Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet.

Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 27:1, 7-8a, 8b-9abc, 13-14. – 1a)

Kertosäe: Herra on minun valoni ja pelastukseni.

Herra on minun valoni ja pelastukseni,
ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva,
ketä siis säikkyisin? Kertosäe

Herra, kuule, kun huudan sinua!
Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi:
”Etsikää minun kasvojani.” Kertosäe

Herra, minä tahdon etsiä sinua,
älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi,
sinä olet aina ollut minun apuni. Kertosäe

Minä uskon, että saan nähdä Herran hyvyyden elävien maassa. 
Luota Herraan!
Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Kertosäe

Toinen lukukappale (Fil. 3:17-4:1)

Kristus muuttaa meidät kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.

Veljet, noudattakaa minun antamaani esimerkkiä ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme. Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita. Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.

Rakkaat ja kaivatut veljeni, te minun iloni ja kunniaseppeleeni, pysykää siis horjumatta Herrassa, rakkaat ystävät!

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai lyhyempi muoto:

(Fil. 3:20-4:1)

Kristus muuttaa meidät kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä filippiläisille.

Veljet, me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken. Rakkaat ja kaivatut veljeni, te minun iloni ja kunniaseppeleeni, pysykää siis horjumatta Herrassa, rakkaat ystävät!

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Loistavasta pilvestä kuului Isän ääni:
Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. 

Evankeliumi (Luuk. 9:28b-36)

Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

 Siihen aikaan Jeesus otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.

Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.

Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

18.3.2019 ma paastonajan messu

Ensimmäinen lukukappale (Dan. 9:4b-10)

Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä.

Luemme profeetta Danielin kirjasta.

Herra, sinä suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi! Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan, kapinoineet ja poikenneet sinun käskyistäsi ja laeistasi. Me emme ole kuunnelleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka sinun nimessäsi puhuivat kuninkaillemme, ylhäisillemme, isillemme ja koko kansalle. Sinä, Herra, olet oikeudenmukainen, ja me olemme ansainneet osaksemme tulleen häpeän, me Juudan miehet, Jerusalemin asukkaat ja koko Israel, me kaikki, olimmepa lähellä tai kaukana niissä maissa, joihin sinä olet meidät uskottomuutemme tähden hajottanut. Herra, me olemme saaneet häpeän osaksemme, me ja meidän kuninkaamme, ylhäisemme ja isämme, sillä me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. Mutta sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet armollinen ja voit antaa meille anteeksi, vaikka olemme luopuneet sinusta emmekä ole kuunnelleet sinun ääntäsi emmekä vaeltaneet niiden lakien mukaan, jotka sinä olet antanut palvelijoittesi, profeettojen, opettaa meille.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

 Vuoropsalmi (Ps. 79:8, 9, 11+13. ‒ vrt. Ps. 103:10a)

Kertosäe: Herra, älä maksa meille syntiemme mukaan.

Älä pane meitä vastaamaan isiemme rikoksista,
vaan armahda meitä, riennä avuksemme,
sillä meidät on painettu maahan. Kertosäe

Auta meitä, Jumala, pelastajamme,
nimesi ja kunniasi tähden!
Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi
oman nimesi tähden! Kertosäe

Kuule vangittujen vaikerrus, 
väkevällä kädelläsi vapauta kuoleman omat.
Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat,
kiitämme sinua ikuisesti, toistamme ylistystäsi polvesta polveen. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia (vrt. Joh. 6:63c, 68c)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Sinun sanasi, Herra, ovat henki ja elämä.
Sinulla on ikuisen elämän sanat.

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Luuk. 6:36-38)

Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

19.3.2019 ti pyhä Joosef, Neitsyt Marian puoliso, juhlapyhä

Ensimmäinen lukukappale (2. Sam. 7:4-5a, 12-14a, 16)

Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen (Luuk. 1:32).

Luemme Toisesta Samuelin kirjasta.

Niinä päivinä Natanille tuli tämä Herran sana: ”Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: ’Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi luona, minä asetan hallitsemaan sinusta polveutuvan jälkeläisesi ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa. Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 89:2-3, 4-5, 27+29. – 37)

Kertosäe: Hänen sukunsa pysyy iäti.

Minä laulan ja ylistän alati Herran armoa.
Minä julistan sinun uskollisuuttasi polvesta polveen:
sinun armosi kestää iäti, sinun sinun uskollisuutesi on vahva kuin taivas. Kertosäe

”Minä, Herra, olen tehnyt liiton valittuni kanssa,
olen vannonut palvelijalleni Daavidille:
’Minä annan sinun sukusi jatkua iäti,
sinun valtaistuimesi kestää polvesta polveen!’ Kertosäe

Hän sanoo minulle: ’Sinä olet minun isäni, 
olet Jumalani, turvakallioni.’
Koskaan en ota häneltä pois armoani,
minun liittoni kestää horjumatta.” Kertosäe

Toinen lukukappale (Room. 4:13, 16-18, 22)

Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja uskoi.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, lupausta, että Abraham perisi maailman, ei annettu hänelle ja hänen jälkeläisilleen lain perusteella vaan uskon vanhurskauden kautta. Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Säe ennen evankeliumia (Ps. 84:5)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi, Herra!
He ylistävät sinua alati.

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Matt. 1:16, 18-21, 24a)

Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt.

 + Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

 Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi. 

Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli vanhurskas mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Evankeliumi (Luuk. 2:41-51a)

Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli. Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä.

Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.” Jeesus vastasi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti. Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

20.3.2019 ke paastonajan messu

Ensimmäinen lukukappale (Jer. 18:18-20)

Tulkaa, hyökätään häntä vastaan.

Luemme profeetta Jeremian kirjasta.

Ihmiset sanovat: ”Tulkaa! Tehdään suunnitelma Jeremiaa vastaan! Eihän meiltä puutu pappien opetuksia, viisaiden neuvoja eikä profeettojen sanoja. Annetaan hänelle sana sanasta eikä välitetä siitä, mitä hän puhuu!”

Herra, kuule sinä minua! Kuuntele, mitä vastustajani puhuvat! Miksi hyvä palkitaan pahalla? He ovat kaivaneet kuopan, jotta minä lankeaisin siihen. Muista, kuinka minä sinun edessäsi olen puhunut heistä hyvää kääntääkseni vihasi heistä pois.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 31:5-6, 14, 15-16. – 17b)

Kertosäe: Pelasta minut armossasi, Herra.

Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Kertosäe

Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.
Kauhu saartaa minut,
kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan
ja punovat juonia henkeni menoksi. Kertosäe

Mutta minä turvaan sinuun, Herra,
ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!”
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! Kertosäe

Säe ennen evankeliumia (Joh. 8:12)

Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas. Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.

Minä olen maailman valo, sanoo Herra.
Sillä, joka seuraa minua, on elämän valo.

Ylistys sinulle, Kristus, iankaikkisen kunnian kuningas.

Evankeliumi (Matt. 20:17-28)

He tuomitsevat hänet kuolemaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan, kun he nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus otti kaksitoista opetuslastaan erilleen ja puhui kulkiessaan heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”

Jonkin ajan kuluttua tuli Sebedeuksen poikien äiti yhdessä poikiensa kanssa hänen luokseen ja polvistui anovasti hänen eteensä. ”Mitä haluat?” Jeesus kysyi. Nainen sanoi hänelle: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.” Jeesus vastasi: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?” ”On”, he vastasivat. Silloin hän sanoi heille: ”Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.”

Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

21.3.2019 to paastonajan messu 

Ensimmäinen lukukappale (Jer. 17:5-10)

Kirottu on se, joka turvaa ihmisiin; siunattu on se, joka luottaa Herraan.

Luemme profeetta Jeremian kirjasta.

Näin sanoo Herra: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.

Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.

Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 1:1-2, 3, 4+6. ‒ Ps. 40:5a)

Kertosäe: Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan.

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa
vaan löytää ilonsa Herran laista,
tutkii sitä päivin ja öin. Kertosäe

Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu:
se antaa hedelmän ajallaan,
eivätkä sen lehdet lakastu.
Hän menestyy kaikissa toimissaan. Kertosäe

Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Herra tuntee vanhurskaiden tien,
mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia (vrt. Luuk. 8:15)

Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus. Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.

Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin säilyttävät Jumalan sanan ja kestävinä tuottavat satoa.

Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.

Evankeliumi (Luuk. 16:19-31)

Sinä sait hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi fariseuksille: ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

22.3.2019 pe paastonajan messu

Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 37:3-4, 12-13a, 17b-28)

Tuolla se unien näkijä nyt tulee. Tapetaan hänet.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun. Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.

Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille, Israel sanoi Joosefille: ”Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen.” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista. He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. He sanoivat toisilleen: ”Tuolla se unien näkijä nyt tulee. Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen.”

Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: ”Ei sentään lyödä häntä hengiltä. Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä.” Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.

Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan. Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja mirhalla kuormattuina. Silloin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet? Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme.” Hänen veljensä olivat samaa mieltä. Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 105:16-17, 18-19, 20-21. ‒ 5a)

Kertosäe: Muistakaa Herran ihmetyöt.

Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata
ja ehdytti leivän saannin,
hän lähetti heidän edellään miehen,
Joosefin, joka myytiin orjaksi. Kertosäe

Joosefin jalkoihin pantiin kahleet,
hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
kunnes hänen sanansa kävivät toteen.
Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi. Kertosäe

Kuningas vapautti hänet,
kansojen hallitsija käski avata kahleet.
Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan,
kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia (Joh. 3:16)

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus. Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa,
jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.

Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.

Evankeliumi (Matt. 21:33-43, 45-46)

Hän on perillinen. Tapetaan hänet.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille: ”Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.

Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon. Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin. Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: ’Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.’ Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’ He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?”

He vastasivat: ”Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan.”

Jeesus sanoi heille: ”Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: ’Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.’ Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.”

Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

23.3.2019 la paastonajan messu

Ensimmäinen lukukappale (Miika 7:14-15, 18-20)

Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.

Luemme profeetta Miikan kirjasta.

Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää, kaukana hedelmätarhoistaan. Johda se Basanin ja Gileadin laitumille niin kuin entisinä aikoina. Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä, niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä. Jumala, onko sinun vertaistasi! Sinä annat synnit anteeksi ja jätät rankaisematta jäljelle jääneen kansasi rikkomukset. Sinä et pidä vihaa iäti, sinä olet laupias. Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille, laupeutta Abrahamille. Tämän olet vannoen luvannut isillemme jo muinaisina aikoina.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 103:1-2, 3-4, 9-10, 11-12. ‒ 8a)

Kertosäe: Anteeksiantava ja laupias on Herra.

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Kertosäe

Hän antaa anteeksi kaikki syntisi
ja parantaa kaikki sairautesi.
Hän päästää sinut kuoleman otteesta
ja seppelöi sinut armolla ja rakkaudella. Kertosäe

Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,
ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet. Kertosäe

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä
niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Kertosäe

Säe ennen evankeliumia (Luuk. 15:18)

Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana. Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.

Minä lähden isäni luo ja sanon hänelle:
Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.

Kunnia sinulle, Kristus, Jumalan Sana.

Evankeliumi (Luuk. 15:1-3, 11-32)

Veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.

Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.